#NoFilter

Kun on korvat ja silmät auki, voi havaita ihmisten rakentavan omaa itseään sosiaalisen median kautta. Se montako tykkäystä kuvissa on tai kuinka monta seuraajaa Instagramissa on, määrittää monia enemmän kuin se, millainen elämä kulissien takana on. Vain siksi, että tämä osa elämästä näkyy muille. Some on monessa muodossa hyödyllinen, mutta tänä päivänä ihmisten on helppo rakentaa identiteetilleen pelkkä katto sen sijaan, että nähtäisiin vaivaa rakentaa vahva pohja. Tällöin itsetuntoa ja ongelmiaan yritetään valitettavan usein korjailla tuntemattomien kehuilla ja tykkäyksillä. Kun vahvaa pohjaa ei ole, voi pienikin negatiivinen tuulahdus kaataa huterat kepit, joiden varaan katto on rakennettu.

On toki imartelevaa ja hyvää mieltä tuottavaa, kun joku näkee sinut kiinnostavana ja haluaa Facebook-kaveriksesi tai alkaa seurata sinua Instagramissa. Se ratkaisee, mille pohjalle tämä kaikki rakentuu. On vaikeaa olla ja elää, jos ainoa onnellisuuden lähde löytyy sosiaalisesta mediasta. Parhaina ja onnellisina hetkinä itse huomaan, että some melkein unohtuu ja tajuaa mahtavan päivän päätteeksi, ettei siitä hienoimmasta ateriasta tullut otettua kuvaa, ei parhaimman ystävän kanssa vietetystä ihanasta ja mielen virkistävästä hetkestä tullut postattua julkaisua... Sitten ymmärrät, ettei sillä ole merkitystä, vaan sillä mitä sinä tunsit, mitä sinä koit ja mitä sinä itse siitä sait. Ja se, mitä itse näet, tunnet ja koet, on tärkeämpää kuin se, että koet sinulle tärkeän tapahtuman tai asian jonkun toisen ihmisen kehujen tai tykkäysten saattelemana. 

Jos suljet silmäsi ja mietit, mikä oikeasti saa elämässäsi hymyn huulille ja onnistumisen sekä hyvän olon tunteita aikaan? Onko se todella se, että sait 30 tykkäystä enemmän kuin aikaisempaan julkaisuusi? Tyhjiä aukkoja, rikkinäisiä kohtia ja pahaa mieltä ihmisessä ei paikkaa ulkoiset meriitit tai julkinen kreediitin saaminen. Täällä eletään itseä varten, ei muita. Itsensä vertaileminen kuului aiemmin ehkä enemmän puheissa, mutta nyt se näkyy kuvissa. Instagram-kuvissa vaatteet sen kuin vähenee ja monet saattavat ottaa omien arvojen vastaisen linjan, sillä on itsekin kehitettävä omaa some-käyttäytymistä rohkeampaan suuntaan, jotta olisi vertailukelpoinen ja samalla linjalla muiden kilpailijoiden kanssa. 

   

Täällä arvostellaan kärkkäästi toisia ja projisoidaan omaa pahaa oloa muihin ihmisiin puhumalla sellaisista asioista, jotka itseltä puuttuu tai joita oikeasti itse haluaisi sisältyvän omaan elämään. Eilen äitini jakoi The Voicen artikkelin "'Voit aina tulla kotiin' - 13 asiaa, jotka jokaisen vanhemman kannattaisi lapselleen sanoa". Artikkelista voisi mainita muutaman kohdan liittyen tähän postaukseen. Aiheeseen sopivia kohtia oli mielestäni muun muassa: 1. "Älä kanna kaunaa. Me kaikki teemme virheitä, myös sinä. Monesti ne asiat, jotka tuntuvat nyt valtavilta, ovat jo vähän ajan päästä yhdentekeviä.", 2. "Vika ei yleensä ole sinussa. Tulet kohtaamaan elämässäsi ihmisiä, jotka ovat tylyjä ja jotka kohtelevat sinua huonosti. Muista, että se kertoo enemmän heistä kuin sinusta. Älä käytä liikaa energiaa miettien, mitä voisit tehdä toisin, sillä kaikkia ei voi ikinä miellyttää. Ole oma itsesi." ja 3. "Vaatimattomuus on kaunista. Älä siis koskaan, ikinä ylpisty. Voit olla ylpeä saavutuksista, mutta älä anna sen muuttaa sinua ihmisenä. Jos sinulla on meriittejä, joista olla ylpeä, ne tullaan huomaamaan, vaikka et pitäisi itsestäsi meteliä."

Olen viime vuosina kasvanut hurjan paljon henkisesti. Aikuistuessa kohtaa monenlaisia ihmisiä ja vähitellen oppii ymmärtämään, ettei elämä ole niin mustavalkoista. On rankempaa kantaa kaunaa ihmisille kuin sen sijaan ympäröidä itsensä positiivisilla ja iloisilla ihmisillä. Toiseksi, on helpompi uskoa omaan unelmaansa ja edetä sitä kohti omien arvojensa mukaisesti yrittämättä miellyttää kaikkia matkan varrella eteen tulevia ihmisiä. Itselle täytyy olla rehellinen ja uskollinen eikä omaa arvoaan saa unohtaa, vaikka kuka yrittäisi vetää sinua alas. Muut eivät määritä arvoasi ja puheet kertovat enemmän puhujasta kuin kohteesta. Ja kolmanneksi, vaatimattomuus on kaunista. Vaikka oma tekeminen joskus tuntuisi pieneltä tai mitättömältä, et välttämättä tiedä, mitä se on saattanut merkitä jollekin toiselle. Yleensä suurinta arvostusta elämässä saavat ne, jotka eivät itse tuo itseään julki. Tekemisesi kyllä parhaimmassa tapauksessa huomataan ja nöyryys tuo lisäarvoa saavutuksillesi. Ylpeä itsestään ja saavutuksistaan saa olla, mutta ylpistyä ei saa.

Mutta jos silmät sulkiessasi hymysi syntyy siitä, että mietit edellisillan vitsailuja juuri ennen nukkumaanmenoa, siitä kuinka rätkätit kunnolla ystäväsi kanssa tai miten joku tuntematon ihminen hymyili sinulle kadulla, on se ihailtavaa. Jos oikeasti sinun oma tekeminen, onnistuminen tai saavutus saa aikaan ihailua, kiitosta ja hyvää mieltä, kiitä ja ole onnellinen.

"It's funny how some distance makes everything seem small

And the fears that once controlled me can't get to me at all

Up here in the cold thin air I finally can breathe

I know I left a life behind but I'm too relieved to grieve"

Demi Lovato - Let it go

<3 Iida