lauantai 23. toukokuuta 2015

Kukako luulen olevani?

Ennen kuin aloitin blogini pitämisen, olin pari vuotta aiemmin pitänyt blogia hetken aikaa, mutta poistanut sen melko pian perustamisen jälkeen. Silloin mietin, ketä kiinnostaisi, enkä ehkä ollut tarpeeksi rohkea yrittämään. Kuitenkin koko tämän väliajan olen kokenut tarvetta kirjoittaa. Olen kirjoittanut päiväkirjaa, itse asiassa kalenterini on kuin päiväkirja, sillä osaan sanoa mitä tapahtui kaksi viikkoa sitten tiistaina vilkaisemalla kalenteriini. Päiväkirjaan en kuitenkaan voi lisäillä kuvia, eikä leikekirjoista kaapissa olisi antamaan muille mitään, mitä blogini haluan tarjoavan. Mieleni on tehnyt kirjoittaa, inspiroida muita, antaa ihmisille idoita, jakaa ja saada aikaan mielipiteitä ja ajatuksia. On mahtavaa luoda kaikenlaista kaunista vaatetukseen, kauneuteen, sisustukseen tai ruokaan liittyen.

Ideoiminen, suunnitteleminen ja toteuttaminen on ihanaa. Olen aina miettinyt, mitkä ovat omat vahvuuteni, kun en ole suoranaisesti lahjakas missään. Olen ollut aina hyvä urheilussa, mutta pesäpallon lopetettuani minulla ei enää ollut mitään tiettyä lajia, josta ammentaa mielihyvää, ennen kuin aloitin taas käymään aktiivisesti salilla. Toisaalta, ne asiat joissa olen hyvä, ei ole päässyt esille esimerkiksi koulun oppiaineissa (liikuntaa lukuun ottamatta). Olen innokas organisoimaan, järjestelemään, suunnittelemaan, järjestämään juhlia ja tekemään yllätyksiä. Rakastan yksityiskohtia, esimerkiksi valita samanvärisen kynsilakan ja kengät tai huivin, jossa on samanväriset yksityiskohdat kuin huulipunassa tai muussa vaatteessa tai asusteessa. Sellaisen lopputuloksen luomista on ihana suunnitella, joka näyttää kauniilta silmään. Olen myös todella tarkka asioista, pinnallisena esimerkkinä mainittakoon, etten voi kulkea minnekään niin että kynsissäni on kuluneet kynsilakat.






Raha on myös ollut aina mielestäni mielenkiintoinen asia. Numeroiden pyörittely, oman budjetin laatiminen ja Excel-taulukoiden käyttäminen. Kaikki pieni näpertely, jota moni saattaisi inhota, on mielestäni niin kivaa! Kaikki osaamisalueeni ovat sellaisia, jotka ovat tulleet ilmi käytännön elämässä. Niistä kaikki ei välttämättä näy ulospäin ja siksi välillä tuntuu, ettei ole sinänsä taitava missään konkreettisesti mainittavassa. Ei välttämättä pidä paikkansa, mutta tuntuu että useimmissa mielenkiinnon kohteissani Suomessa on vaikea menestyä. Blogin kirjoittaminen on kuitenkin itselleni antoisaa, sillä saan ilmaista itseäni ja kirjoittaa minua kiinnostavista asioista. Ja he, joita nämä asiat kiinnostavat, voivat niitä lukea ja kommentoida. Palautetta on mukava saada omista luomuksistaan, tässä tapauksessa kuvista tai kirjoituksesta.

Hetki sitten kirjoittelin unelmista. Olen unelmillani mitä ilmeisimmin herättänyt myös negatiivisia ajatuksia. Sain postaukseen neljä kommenttia, joista kaksi jäi julkaisematta niiden asiattomuuden vuoksi. Kirjoittajien tyylistä päätellen viestit tulivat samasta osoitteesta, vaikka nimi oli muutettu. Tässä tilanteessa, kun ensimmäistä  kertaa saan viestejä, jotka kohdistuvat kumppaniini, tahdon tehdä selväksi sen, että blogini käsittelee minun mielestäni kiinnostavia aiheita, omaa elämääni, ajatuksiani, mielipiteitäni eikä blogia ole pakko lukea, jos yksityiselämäni (josta en ole puhunut) loukkaa jotakuta. 

Olen kerta kerran jälkeen hämmästynyt ihmisten käytöksestä. En voi käsittää, miltä tuntuisi olla iso stara, joka saa saavikaupalla kakkaa niskaansa. Sain viestin, jossa yritetään loukata minua ehdottelemalla toimenpidettä hampaiden pienentämiseksi ja kutsumalla minua lainausmerkeissä naiseksi, jota kumppanini ei arvosta sekä kertomalla viikonloppujuoruja. Oikeastaan tuntui, kuin joku olisi lähettänyt Seiskan uutiset suoraan sähköpostiini. Mietin hetken, olinko kirjoittanut postauksen parisuhteestani, sillä kuvittelin että oli kyse postauksesta, joka käsitteli minun elämäni omia unelmia.

Olen seurustellut tarpeeksi pitkään, jotta uskalsin alkaa kirjoittaa blogia. Olen sinut itseni kanssa myös niissä asioissa, jotka joku näkee virheellisiksi. Rakastan elämää niin paljon, ettei minulla ole aikaa murehtia sitä, että joku haluaisi muuttaa minussa jotain! Elämä on myös liian lyhyt muiden vihaamiseen. Tiedän, etten miellytä kaikkia, mutta osaan suhtautua negatiivisiin kommentteihin jättämällä ne omaan arvoonsa. Tein tietoisen päätöksen, kun aloitin blogin kirjoittamisen ja tiesin, ettei viestit olisi aina ruusuisia. Kirjoitan tästä aiheesta vain siksi, että tämä oli ensimmäinen kerta, kun sain tällaista palautetta. Palautteen laatu oli odotettavissa, mutta silti hätkähdytti ja laittoi sormet kirjoittamaan.


Muiden huolet purukalustoni koosta ovat turhia. Suurin osa positiivisesta palautteesta, jota saan, on hymyileväisestä luonteestani. Hymyni oli myös ensimmäinen asia, johon kumppanini minussa ihastui.
Olen tehnyt tietyt rajaukset kumppanini kanssa siitä, mitä kumpikaan ei julkisesti näytä ja julkaise, ja olemme niihin tyytyväisiä. Näin suojaamme sen kaikkein tärkeimmän. Sitä ei tarvitse muille näyttää tai vakuutella, sillä kyseessä on parisuhde. Sen pituinen se.

Ihmiset eivät aina ymmärrä, että vetäessään kommenttinsa äärirajoille, ne menettävät uskottavuutensa. Jos joidenkin mielestä yritän olla jotakin, voi lukea "Miten päädyin tähän tilanteeseen?" -postauksen ja kysyä uudelleen, kuka oikein luulen olevani -jos se on enää tarpeen. Pidän blogia ihan kuin kuka tahansa. Olen käsitellyt aiheita, jotka jotenkin koskettavat elämääni tai joiden koen olevan kiinnostavia muuten. Tiedän itse, että olen erittäin jalat maassa oleva ihminen, sillä minulla ei ole mitään syytä olla pää pilvissä. Olen ylpeä elämästäni, läheisistäni ja kumppanistani, mutta tämä ylpeys on tervettä ylpeyttä, jota jokaisen olisi hyvä tuntea ajatellessaan itseään ja elämäänsä! Sen myönnän, että tuntemattoman on helppo sanoa, että yritän olla jotakin, jos ei uskalla avarakatseisesti lukea blogiani ilman ennakkokäsitystä.

Suomalaiset miettivät usein, miksi täällä ollaan niin negatiivisia toisia kohtaan eikä kohteliaisuuksia osata lausua yhtä paljon kuin jossakin ulospäinsuuntautuneemman kansan asuttamassa maassa. Ehkä syy on juuri tämä, että suomalaisille toisen unelmakin ilman mitään konkreettista on jo uhka ja unelmoija tai vastaava täytyy lytätä, ettei hän vain menestyisi. Itse asiassa negatiivinen palaute antaa usein juuri positiivista boostia, kun sen osaa kanavoida omaan tekemiseensä oikein. 




Yleensä uskaliaimmat ihmiset voivat hyvin. Ollaan rohkeita ja uskalletaan tutustua uusiin ihmisiin ja huomataan heissä mahtavia piirteitä! Kukaan ei koskaan ole täydellinen, eikä tarvikaan. Jos joku ihminen ei itseä miellytä, voi keskittää energiansa ihmisiin, joiden ympäröimänä voi nauttia elämästä. Miksi nähdä vaivaa kirjoitellakseen tai puhuakseen jostakusta mahdollisesti tuntemattomasta ihmisestä perättömyyksiä? Mitä olisi elämä pessimistisenä, aina pahimpaan varautuvana ilman mitään unelmia? Ei voi saada edes tähtiä, jos ei tavoittele kuuta. Tavoitelkaa suuria, älkää hävetkö itseänne, älkää piilotelko taitojanne vaan tehkää sitä, mitä rakastatte ja nauttikaa siitä! Jos olette varmoja itsestänne, muiden negatiivinen palaute ei lamaannuta teitä. Päinvastoin. Positiivisesti ja elämänhaluisesti elämäänsä suhtautuvat ihmiset keräävät hyvää puoleensa ja kierre on jatkuva. Jos on paha olla, olo ei parane muita sättimällä vaan silloin täytyy keskittyä itseen ja opetella rakastamaan itseään enemmän. 

Pakko vielä sen verran mainita, ettei hyvät asiat jää huonojen jalkoihin, että kaksi muuta viestiä postaukseeni olivat herttaisia. Kiitos niistä. :)

Ihanaa viikonloppua! Sanokaa tänään lähimmäisillenne jotakin, mikä heissä on ainutlaatuista. Pienet asiat merkitsevät paljon. <3
<3 Iida

4 kommenttia:

  1. Voi Iida, sä oot tollasena just hyvä <3 Sun hymy on todella kaunis, niinkuin sinäkin:) Mun mielestä on tosi typerää tulla haukkumaan toisia blogiin ja varsinkin jos ei tunne toisiaan! Ihanaa ettet anna negatiivisten kommenttien jäädä vaivaamaan<3 Olet ihana ja ihana blogi <3 <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ei tuollaiset tuulesta temmatut jutut vaivaamaan jää, hassua että ihmiset jaksaa nähdä vaivaa niiden keksimiseen. :) Puhutaan mieluummin hyvää!

      Mukavaa viikonloppua! :)

      <3 Iida

      Poista
  2. Moi Iida. Olen seurannut blogiasi jo jonkin aikaa, ja nyt tämä asia jäi todella mietityttämään. Mielestäni sinun bloggaajana kuuluisi ottaa myös se negativiisempi ja välillä jopa asiaton kommentti vastaan ja vastata heille jotka ovat kommentit sinulle lähettäneet.

    Mukavaa kesän alkua jokatapauksessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi!

      Kiva kuulla, että olet seurannut blogiani. :) Ja kiitos mielipiteestäsi, niitä otan mielelläni vastaan. Toki otan myös negatiivista palautetta vastaan, mutta kommentit joita sain, koskivat parisuhteeni aliarvioimista ja minun loukkaamista vedoten henkilökohtaisuuksiin sekä juorujen keksimistä. Kommentit eivät liittyneet blogiini tai aiheisiin, joita olen käsitellyt. Haluan pitää blogissani tietynlaisen fiksun linjauksen enkä tehdä tästä kohusivustoa tai muiden ihmisten kustannuksella haalia seuraajia.

      Tällaisille kommentoijille, jotka haluavat tahallaan yrittää loukata vedoten henkilökohtaisuuksiin ja keksien omia tarinoita, ei mielestäni ole järkevää antaa suurempaa arvoa kuin minkä jo saivat. Käsittelin tässä yllä olevan postauksen verran aihetta ja vastasin negatiiviseen palautteeseen. En tule julkaisemaan kommentteja, sillä ne olivat blogiin ja minuun nähden asiattomia, puhumattakaan kumppanistani. Pidän blogin omannäköisenäni ja otan vastuun siitä, mistä kirjoitan ja mitä sanon, mutta tarvetta ei ole käsitellä kommentteja, jotka kyseenalaistavat kumppanini valinnat ja haluavat ymmärtää minut tahallaan väärin. En odota, että kaikki kommentointi olisi positiivista, mutta mielestäni parisuhde kuuluu kahdelle ihmiselle ja muiden tulisi sitä kunnioittaa. :) Olisin postannut kommentit, jos ne olisivat liittyneet blogiini jotenkin!

      Aurinkoista kesää sinullekin! :)

      <3 Iida

      Poista