Unelmia

Uskon siihen, että uskomalla omiin, niihin suuriinkin unelmiinsa, on lähempänä niiden saavuttamista. Kun mietin omaa elämääni, olen saavuttanut jo monta niistä unelmista, joista nuorempana haaveilin. En ehkä juuri sitä polkua kulkien, mitä kuvittelin, mutta olen siinä elämäntilanteessa kuin aina toivoin tämän ikäisenä olevani. Pian monet juhlivat koulujen päättäjäisiä ja ovat uuden edessä, osa menossa kohti suunniteltua, osa kohti tuntematonta. Jotkut jäävät nauttimaan kesälomasta odottaen syksyllä jatkuvia opintoja. Muistan olleeni erittäin innostunut ajatuksesta muuttaa Helsinkiin heti lukion päätyttyä ja tarve oman elämän luomiselle oli suuri. Halusin muutoksia elämääni, olla riippumaton, pärjätä ja luoda jotain omaa. Tuolloin vielä oman luominen tarkoitti työpaikan saamista ja suuremmista asioista unelmoimista.

Ehkä aikoinaan Jenkeissä asuminen loi minuun suuruudenhullun piirteen tai sitten olen vain luonteeltani täysilläeläjä. Mitään ei tehdä puoliteholla ja välillä menenkin pää kolmantena jalkana, no matter what. Olen myös ihmisenä kaikkitännehetinyt, mikä aiheuttaa välillä myös kärsivällisyyden kanssa ongelmia. Olen kuitenkin huomannut, että ihmisenä olen kasvanut lukion jälkeisinä vuosina todella paljon. Arvot ovat pysyneet kutakuinkin samana, mutta niiden terävät reunat ovat hioutuneet pyöreämmiksi ja oma suhtautuminen on saanut mustavalkoisuuden lisäksi värejä. Stressinhallinta on helpompaa, kun on oppinut kehittämään keinoja pitää itsensä kasassa silloinkin, kun tekisi mieli heittää koulukirjat parvekkeelta alas ja olla menemättä tenttiin tai tekemättä vaativaa projektia. Jälkikäteen ajateltuna kaikki ne stressin ja ahdistuksen hetket ovat olleet turhia, sillä jokainen niistä on osittain tuonut minua lähemmäs sitä, missä ja miten olen nyt. Virheet ja suunnanmuutokset, joita joskus pidin pettymyksinä ja joiden vuoksi itseäni soimasin, saattoi olla juuri niitä tekijöitä, joita voin taaksepäin katsoessani kiittää. 

Neljä vuotta sitten olisin kuvaillut näiden vuosien kulun toisin, mutta onneksi elämä ei mene pelkästään omien suunnitelmien mukaan. Monta asiaa olisi jäänyt kokematta ja loppujen lopuksi monesti antoisimpia ovat juuri ne tapahtumat, joita eniten jännittää. Elämässäni ei ole ollut yhtäkään varsinaista välivuotta, mutta on ollut aikoja, jolloin tulevaisuus on ollut avaamaton ovi, jonka toinen puoli pitäisi itse luoda. Olen virheiden (vaikkakin voi olla väärin niitä virheiksi kutsua) kautta oppinut paljon itsestäni, esimerkiksi itseäni kiinnostavan alan olen löytänyt ihan toisaalta kuin kuvittelin. Olin suunnitelmissani menossa lukemaan psykologiaa lukion jälkeen, mutta en panostanut pääsykokeeseen tarpeeksi ja yliopiston ovi pysyi kiinni. Avoimen yliopiston opintoja luin kahdet perusopinnot; kasvatustieteen ja psykologian, mutta minua turhautti se, etten päässyt soveltamaan opiskelemaani teoriaa arkielämää pidemmälle. Tarvitsen jatkuvia haasteita, onnistumisen tunteita ja tavoitteiden asettamista. Olen kärsimätön monessa asiassa ja teorian lukeminen kirjoista ei ehkä ole se sydäntäni lähinnä oleva asia.

 

Kotona sain aikoinaan vihjeitä, että kaupallinen ala voisi olla hyvä valinta. Ajattelin, että isäni voi pitää Kauppalehdet ja opiskelemansa alan itsellään, sillä en halunnut tehdä mitään, mitä en itse keksinyt ja haaveeni liittyivät psykologiaan. Kuitenkin jouduin muutamia vuosia myöhemmin hassujen reittien johdattelemana nöyrtymään ja myöntämään alan kiinnostavan minua. Nyt jo toista alan koulutusta opiskellessani voin sanoa, että alan opiskeleminen on elämäni paras virhe, sillä vihdoin tiedän mitä elämältä haluan. Pari vuotta minua puraisi yrittäjäkärpänen ja viime syksynä mennessäni yrittäjävalmennus-kurssille koin ensimmäistä kertaa, että olen jollakin tunnilla vain siksi, että se kiinnostaa minua itseäni kovasti enkä ole siellä kenenkään pakottamana. Kaikki uuden luominen ja kehittäminen on vaan niin inspiroivaa!

Täällä maailmassa on paljon lahjakkaita ihmisiä, mutta menestyneet ovat luottaneet vaistoihinsa ja rohjenneet yrittää. Monta huippulahjakasta tekijää piileksii kotona koskaan taitojaan paljastamatta vain siksi, ettei uskalla tai jaksa yrittää tai ei ole tarpeeksi motivoitunut. Olen ollut melko onnekas elämässäni, sillä palapelin palaset ovat napsuneet kohdilleen melko kiitettävästi, osa kuin itsestään ja osa suuren vaivannäön ansiosta. Minulle tulee monesti todella hyvä ja tyytyväinen olo, kun tunnen hallitsevani elämääni, pystyn karsia turhan negatiivisuuden ympäriltäni ja keskittyä hyviin ja positiivisiin ihmisiin ja edetä omia tavoitteitani kohti. Viime aikoina omat saavutukset ja uudet kujeet pään menoksi saavat kylmät väreet menemään kehon läpi, kun miettii mitä kaikkea tässä maailmassa on mahdollista tehdä, kun vain uskaltaa kokeilla! Joskus minut valtaa omasta tulevaisuudestani niin hyvä tunne, että sen johdosta tuntuu että mikä tahansa on mahdollista! Ihmisen on helppo vajota negatiiviseen kierteeseen, mutta positiivinenkin toimii aika samoilla kiertolukemilla. Tästä vuodesta voi tulla aika mielenkiintoinen ja uusia isoja asioita on luvassa. Katsotaan, josko pääsen täällä jakamaan yrittäjyyteen liittyviä uutisia kesän aikana tai sen jälkeen. 

Uskalla yrittää! 

<3 Iida

Ps. Investoitiin järjestelmäkameraan enkä malta odottaa, että pääsen kuvailemaan! Kuvia siis luvassa... :)