En ole käynyt läpi helpointa tietä tähän tilanteeseen, missä tällä hetkellä olen, mutta mielestäni olen pärjännyt silti kokonaiskuvaa katsoessa melko hyvin. Olen oppinut sellaisella tahdilla uusia asioita itsestäni, että varmasti prosessoisin monia asioita hitaammalla tempolla, jos elämä olisi kuljettanut toiseen suuntaan.
”Olen vihdoinkin käsittänyt sen
Mä oon fiksu ja kivannäköinen
Kaiken hyvän todellakin ansaitsen
Mitä tielleni sattuu
Helppo muista on kyllä välittää
Mut itteänikin mun täytyy silittää
Lupaan täst edess aina yrittää
Itserakkausjuttuu
Itserakkausjuttuu
Itserakkausjuttuu”
Muistan miettineeni viime kesänä, että olisipa joku ihminen, joka on samassa tilanteessa kuin minä itse. Olisin halunnut saada samat asiat kokeneelta ihmiseltä perspektiivia omiin näkemyksiini ja keskusteluseuraa, sillä olin ihan keltanokka tilanteessani. Toisaalta, en löytänyt elämääni ihmistä kesken hänen keikkarundinsa, vaan ehdin tutustua häneen vajaan vuoden verran ennen kuin hänen musiikkiuransa levy-yhtiön leivissä alkoi, joten ihminen oli tuttu jo kaiken tohinan alkaessa.
Muistan miettineeni, mitä uskallan kertoa ja näyttää, sillä pienen paikkakunnan kasvattina tiedän, millaisia ajatuksia ihmisten mielessä helposti liikkuu. Olen kuitenkin aina ollut rehellinen itselleni ja niin aito kuin vain voin olla, joten pienten alkuhaasteiden jälkeen aloin olla häpeilemättä sitä mitä olen. Mikäli muut eivät näe minussa sitä, mitä oikeasti olen, heidän kannattaa tutustua, ja he, jotka haluavat tuomita, tekevät niin. Halusin olla uskollinen asettamilleni yksityisyyttä koskeville rajoille, mutta kuitenkin olla peittelemättä asioita, joita olin oikeasti onnellinen ja ylpeä. Tämä oli haasteista haastavin.
"Voi heittaajat sanoo mitä tahansa
Ei se mua liikuta, pitäkööt vihansa
Mut se mist aiheutuu vahinkoo on
Jos mä en itelleni frendi oo
Jo kiistatta oon paras minä
Ja muihin mä en vertaa mua enää ikinä, hä
Tää on luultavasti sullekin tuttuu
Sitä itserakkausjuttuu
Itserakkausjuttuu
Itserakkausjuttuu”
On niin helppoa tuomita ihmiset. Monesti he, jotka tuomitsevat, luulevat sen aiheuttavan vahinkoa kohteelle. Yleensä juuri tämä tuomittu ihminen ei anna muiden vaikuttaa omaan kuvaansa itsestä, sillä tietyn määrän kakkaa kun saa niskaansa, oppii suhteuttamaan asioita. Vahvistuu. Toisaalta, näin myös helposti ihminen voidaan leimata ylimieliseksi, sillä mittarin näyttäessä täyttä lukemaa, ei jaksa enää välittää. Muut huikkivat, mitä huikkivat, mutta se ei saa hidastaa kenenkään tahtia! Kukaan ei onneksi voi ottaa toiselta pois elämää, unelmia, tavoitteita, motivaatiota ja tahtoa. Niissä on ainekset jo vaikka miten pitkälle, joten on pelkästään itsestä kiinni, mihin asti haluaa elämässään päästä.
Muita ei voi syyttää siitä, jos oma elämä ei etene tai tuntuu, ettei mikään onnistu. Monesti juuri tällaisissa tilanteissa viha nostaa päätään ja halutaan valittaa niistä, joilla kaikki näyttää olevan hyvin. Ajatellaan, että ei niillä oikeasti voi olla hyvä elämä. Miksi ei? Äiti joskus opetti, että "Se kell' onni on, se onnensa kätkeköön" ja uskon, että tietyissä määrin tuo on hyvä pitää mielessä. Miksi jakaisitkaan elämästäsi kaikkea kaikille? Varsinkaan niille, joiden tiedät käyttävän sitä aseena sinua vastaan kehittäen jokaisesta positiivisestakin asiasta negatiivisen.
”Naistenlehdistä lukea taas saan
Miten väärin ja huono olenkaan
Vaikkei totta se ole ollenkaan
Mietin vaan ”mitä v*ttuu…”
Mikä mussa on muka nurinpäin
Vaikka pärjeilen hyvin juuri näin
Suosittelen sinullekin ystäväin
Itserakkausjuttuu
Itserakkausjuttuu
Itserakkausjuttuu”
Ihmisten kuulee puhuvan kaikenlaista, mutta mitä enemmän puhetta on, sitä varmempi voit olla siitä, että jutuissa ei ole perää ja sinä et ole heidän varsinainen ongelmansa. Joskus hämmentyy ja miettii, että jos itsellä kaikki on hyvin ja elämä mallillaan, herää jokaiseen uuteen päivään hymy huulilla ja nauttii elämän pienistäkin iloista, miksi joku toinen haluaisi uskoa muuta ja maksimoida omaa kurjuuttaan? Jokaisella on mahdollisuus olla mitä vain, jos tahtoa ja motivaatiota löytyy.
”Tykkään itestäni
Viihdyn mun nahois
Mä väsyn jumittamaan
Fiiliksiss pahois
En dissaa vaan kehun ja kiitän
Kyl kelpaan just tälleen mä riitän
Oon kritisoinut mua jo aivan tarpeeks
Teen sovinnon ja annan itelleni anteeks
Onni alkaa siit mihin ankaruus loppuu
Kaikki tarvii itserakkausjuttuu
Itserakkausjuttuu
Itserakkausjuttuu
Itserakkausjuttuu”
Mitä enemmän toteutan itseäni ja lähentelen tavoitteitani, sitä tyytyväisempi olen. Jokainen voi velloa itsesäälissä ja miettiä kaikkia niitä asioita, jotka itsessä on vialla. Voi olla luomi väärässä paikassa, hammasrivistössä yksi rivistöstä poikkeava hammas, jenkkakahvat tai ohuet hiukset. Jokaisella on jotakin, mistä ei pidä itsessään. Pointti ei olekaan, että jokainen rakastaisi itsessään kaikkea ja olisi erittäin tyytyväinen itseensä vuoden jokaisena päivänä, vaan että oppisi hyväksymään, jos jokin asia ei ole kuin jollakin toisella. Yleensä vertailun kohde omaa myös jotakin, mihin ei ole tyytyväinen, joten elämänsä voi kuluttaa kadehtien jotakuta toista henkisistä tai fyysisistä vahvuuksista, menestyksestä tai mistä ikinä keksii!
Typeräähän se on. Ei omaa elämää ja itseä pitäisi rakastaa niin vähän, että elämästä löytää vain negatiivisia asioita samalla osoitellen toisten elämässä kohtia, joita jotenkin yrittää loukata. Jos joku on onnellinen elämästään, on varmasti hän kulkenut pitkän tien siihen, sillä varsinkin nykyisen maailman menossa on oltava jalat hyvin tiukasti maassa, jotta pystyy löytämään sisäisen tasapainon ja olla vertailematta elämäänsä kenenkään toisen omaan. On mahtava huomata, että omassa jokapäiväisessä elämässä on niin paljon asioita, joista olla kiitollinen!
Jos joku kehuu, kiitän. Jos joku dissaa, en välitä. En sano, etteikö ulkopuolisten loukkaukset olisi ikäviä, mutta nekin käsiteltyä, pystyy jälleen olla vahvempi. Toisaalta myös se, miten monesta suunnasta samanlaista palautetta saa, kertoo palautteen totuudenmukaisuudesta. Mikäli saavillisia nakataan niskaan samasta suunnasta mitä ihmeellisimmistä aiheista, voi viis veisata, mutta huolestuneempi kannattaa olla vasta, jos joka suunnalta kuulee jatkuvasti samoja asioita. Kyllä itse itsensä tuntee ja jos on muuten kaikki kunnossa, voi itselleen myöntää myös heikkoudet ja koittaa kehittyä niissä.
Olen käsitellyt omat elämäni haasteet ja selviytynyt hyvin, sillä olen nyt tässä. Vuosi sitten valitsin olla hyvin yksityinen ja vuoden verran opettelin itseäni, kunnes olin tarpeeksi vahva alkaa toteuttamaan niitä asioita, jotka ovat minulle tärkeitä. Minun oli tarve päästä kahleista. Se ehkä tarkoittaa sitä, että minun täytyy olla vahva, mutta toisaalta blogin kirjoittamisesta ja valokuvaamisesta saan sellaista mielihyvää, mitä en saisi jos päättäisin jättää elämäni elämättä jonkun toisen ihmisen vuoksi.
Itse toivoin, että olisin voinut keskustella vuosi sitten jonkun -positiivisessa merkityksessä kohtalontoverin- kanssa, mutta toivon että kuka tahansa tätä lukeva, voisi samaistua joihinkin kohtiin ja löytää omat vahvat ja kauniit puolensa ja hyväksyä myös ne heikommat puolet. Kaikki on itsestä kiinni ja sen olen todistanut itselleni. Olen henkisesti isompi ihminen ja minulla on myös erittäin hieno, kannustava ja rakastava ihminen vierelläni, joka on valanut uskoa niinäkin hetkinä, kun en ole ollut niin hymyileväinen kuin yleensä olen.
Ihanan aurinkoista sunnuntai-iltaa!
<3 Iida
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti