Aika todennäköistä, että monen Facebookin etusivulla tai Instagramissa pyörii kuvia hurjista kropan muodonmuutoksista. Tällaisten muodonmuutoskuvien motivoimana moni on varmasti ostanut jonkin yrityksen/yrittäjän treeniohjelman esimerkiksi nettivalmennuksen muodossa. Minäkin ostin keväällä erään treenipaketin, jonka treeni kyllä toimi, mutta kaikki muu treeniohjelmiin liittyvä tökki pahasti aina asiakaspalvelusta lähtien. Sain kynsin ja hampain vinguttua kaikesta surkeudesta jotakin hyvitystä ja sain vielä pari uutta treeniohjelmaa, kun ensimmäinen 12-viikkoinen ohjelma päättyi kesän alussa. Nyt olen uutta intoa täynnä, sillä nämä uudet ohjelmat ovat jopa nopeammat tehdä kuin aiemmat. Lisäksi ohjelma sisältää aerobista treeniä enemmän, joten kiinteytystä on luvassa.
Keväällä muistan saaneeni näkyviä muutoksia nopeasti, ihan ensimmäisinä treeniviikkoina. Alku on aina helpoin siinä mielessä, että suurimmat muutokset tapahtuvat silloin. Lopuksi, kun lihaksia on kasvatettu ja haluaisi enää ne "ylimääräiset" pois, vaatii rasvanpoltto ehdottomasti kärsivällisyyttä! Olen asettanut itselleni tavoitteen olla hyvässä bikinikunnossa lähtiessämme lomalle. Se on hyvä motivoiva tekijä, ellei paras, sillä parempi motivaattori olisi luultavasti vain kisat, mutta niihin en kuitenkaan ole valmistautumassa. Ehdin treenata ennen lomalle lähtöä vielä neljä viikkoa tämän treenijakson loputtua. Aloitan siis tämän perään heti uuden ohjelman, jota ehdin tehdä tuon neljän viikon ajan.
Kevään muutokset ovat olleet pysyviä ja niiden "päälle" on helpompaa alkaa rakentaa itseään haluamaansa suuntaan. Tässä tapauksessa rakentaminen tarkoittaa kutistamista. Lihasten kasvu ei tällä hetkellä ole listalla. Rasvanpoltto on. Kärsimättömänä ihmisenä en nauti siitä, sillä rakastan enemmän nopeita ja fyysisesti rasittavia treenejä, joiden jälkeen olen ihan loppu. Pitkät sarjat salilla, kävely- tai juoksulenkit, hinkkaaminen crosstrainerilla tai juoksumatolla ei ole minun juttuni. Onneksi tämä treeniohjelma osoittaa, että kiinteytystä voi tehdä muutenkin.
Yksi yksinkertainen asia on herättänyt suurta iloa. Tai pikemmin olen oivaltanut jotakin, minkä ei pitäisi ylipäätään olla rakettitiedettä, mutta minkä voi oivaltaa konkreettisesti vasta, kun sen itse huomaa: muutokset eivät oikeasti vaadi kuin kotioven sulkemisen ja salille astelemisen sekä säännöllisen, terveellisen ruoan syömisen noin kolmen tunnin välein. Olettaen siis, että siellä salilla hikoillaan. Tavallinen ihminen voi herkutella silloin tällöin kohtuuden rajoissa saaden silti tuloksia aikaan. Juju piileekin siinä, että kun treenin rytmiin pääsee kiinni, ei siitä halua enää luopua eikä herkkujakaan tee mieli niin usein. Jos kuitenkin mielihalujaan on vaikeaa kontrolloida, kannattaa niistä ainakin treenin aloittamisen yhteydessä hetkeksi luopua.
Hurjiin muutoksiin ei vaaditakaan hokku pokkus -taikatemppua tai paastoa, kiduttavaa dieettiä ja pahaa oloa, vaan hyviin tuloksiin voi päästä myös ihan puhtaasti treenaamalla ja syömällä! Helppoa, kun treeni tempaisee mukaansa! Olen hehkuttanut ystäville ääneen sitä, miten helppoa on päästä tavoitetta kohti, kunhan vain pysyy liikkeessä!
Vaikeinta on tietenkin aloittaminen. Itselleni vaikeaa on ollut myös kaiken fitneksen yleistyessä oppia löytämään selkeä oma sävel sen sijaan, että potisin huonoa oloa siitä, mitä valitsen, teen ja syön. Luulen, että konkreettiset positiiviset muutokset kropassani ja henkisessä hyvinvoinnissa ovat löysänneet ruuveja päässäni sen verran, että voin ajatella itse. On helpompi suhtautua omaan tekemiseen positiivisesti ja hyväksyä tekevänsä ihan hyviä ratkaisuja, kun näkee, että niistä on hyötyä ja keho alkaa muokkautua. Saan tuloksia aikaan omalla tavallani ja voin noukkia vinkkejä myös niiltä, jotka diettaavat tai herkuttelevat.
On stressaavaa yrittää pärjätä ja tuntea olonsa hyväksi fitnessmaailmassa. Kun rakastaa treenata mutta kokee syyllisyyttä elämän normaaleista asioista, joita ei ennen pitänyt pahoina, ovat palikat päässä menneet väärään järjestykseen. Kerran jo luulin päässeeni balanssiin ruokavalion, treenin ja hyvän olon välillä, mutta tajuan että henkinen balanssi on saavutettu vasta nyt. En tiedä, kuulostaako se hassulta, mutta tuntuu kuin olisin päässäni raivannut tietynlaisen tien tähän pääsemiseksi. On täytynyt käsitellä tiettyjä kysymyksiä. Mitkä ovat minun mahdollisuuteni treenata? Miten haluan treenata? Mitä tuloksia tavoittelen ja missä ajassa? Millaista ruokavaliota haluan noudattaa? Miksi tuntisin syyllisyyttä herkutellessani välillä? Kenelle olen velvollinen selittelemään valintojani?
Jonkinlainen tie itsensä hyväksymiseksi täytyy tässäkin asiassa kulkea, jotta voi ottaa onkeensa hyviä vinkkejä muilta ja olla tarpeeksi vahva ollakseen itselleen uskollinen ja rehellinen sen suhteen mitä tekee ja miksi tekee. Voin kuvitella, että moni nuori tyttö kokee sosiaalisen median paineen. Ei sillä, etteikö myös aikuinen voisi kokea painetta, eihän meistä kukaan ole koskaan lopullisen valmis. Jokaisella tulee hyviä ja huonoja päiviä, tyytyväisiä ja tyytymättömiä tunteita.
Ei tarvitse muuta kuin nauttia urheilusta ja sen vuoksi seurata tiettyjä fitnesstyyppejä, joiden seuraamisen pitäisi motivoida, mutta lopputulos voi hyvinkin olla päinvastainen. En sanoisi, että nämä fitnesstyypit olisivat kokonaan vastuussa siitä, millaisen tunteen he lukijalle tai kuvia selaavalle saavat aikaan. Sanoisin, että lukija on itse vastuussa tuntemuksistaan, sillä useimmat tunteet heijastuvat itsestä. Moni pinnalla oleva fitnessbloggaaja on kuitenkin melko vastuullinen ja useimmat heistä edustavat treenaamista terveyden ja luonnollisuuden nimissä, jopa dieetillä olevat.
Aiemmin ajattelin, että tällaisten bloggaajien pitäisi miettiä, minkälaista informaatiota antavat ja millainen tunne lukijalle tulee, kun hän näkee vain yhden puolen heidän elämästään ajatellen, että se on ainut tosi. Vasta muutamien viikkojen aikana, nyt kun olen alkanut olla yhä tyytyväisempi omaan kroppaani ja päästessäni yhä lähemmäs tavoitettani ja tiedän tavoitteeni olevan työllä saavutettavissa, voin kokea enemmän onnistumista ja hyvää oloa! Pystyn vihdoin katsella kuvia ja lukea tekstejä innostuen ilman pientä päässä kolkuttavaa, lamauttavaa ajatusta. Nyt voin suhtautua itseeni potentiaalisena projektina, eivätkä parannusta vaativat kohdatkaan masenna. Päinvastoin! Näen myös, ettei kaikki blogit ole niin mustavalkoisia kuin miten ne hetki sitten näin. Oma reagointitapani on ollut puolustusta.
Tulokset ovat palkinto, jonka kurinalaisella työllä voi saada, joten ehkä en ole luottanut itseeni tarpeeksi ennen kuin nyt huomatessani kehityksen. Olen ehkä ajatellut, että maaliin on liian pitkä matka, mutta yhtäkkinen tilanteen havaitseminen antoi minulle lisäboostia! Treeni todella tuottaa tulosta. Palkinnon, toivomansa bikinikunnon, voi saavuttaa positiivisella mielellä, säännöllisyydellä ja omalla hyväksi havaitulla tavalla toimia ja elää. Tapaa voi tarpeen tullen muokata halutessaan isompia muutoksia, mutta on tervettä käydä läpi oma polku elämäntyylinsä löytämiseksi, jotta se tulisi jäädäkseen ja pysyisi tasapainoisena – ja sinä myös. Tapoja on yhtä monta kuin meitä ihmisiä, eikä yhtä oikeaa ole.
Tänään lauantai-illan ratoksi ajattelin hikoilla kotitreenin parissa!
Ihanaa iltaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti