torstai 24. syyskuuta 2015

Maalaisranskalainen illallinen Kokkikoulu Espalla

Opintojeni ohella käyn töissä kaksi kertaa viikossa ja tällä viikolla minua onnisti valittujen työpäivien kohdalla, sillä eilisen työpäivän päätöstä en olisi halunnut missata! Palaverin jälkeen lähdimme töistä yhteistyökumppanin järjestämään illanviettoon Kokkikoulu Espalle. En tiennyt paikasta etukäteen, mutta kun saavuimme Espalle ja näin Pohjoisesplanadilla paikan mainosstandin, tajusin nähneeni sen joskus aiemminkin Espalla kävellessäni.

Kuljimme sisäpihan kautta sisään, jossa meitä odotti henkilökunta tervetuliaisskumpan kera. Ihastelimme aivan ihanaa miljöötä ja ehkä vähän jännitimme ruoanlaittoa. Ikkunoista näkymä oli idylliselle (ja kesällä varmasti kauniille) sisäpihalle ja ikkunalautoja koristi basilika, rosmariini ja rakuuna loisteputkivalaisimien alla.


Kokkikoulu Espa on kokkikoulu, jossa keittiömestarin johdolla kaikki pääsevät itse loihtimaan ravintolatasoisen menun samalla, kun pitää hauskaa ystävien kanssa ja nauttii viiniä ruoanlaiton lomassa. Paikka taipuu yritysasiakkaiden lisäksi myös yksityiseen käyttöön ja jokainen tapahtuma loihditaan toiveiden mukaiseksi. Monia polttareitakin paikassa on juhlittu, enkä yhtään mieti miksi! Tämä pistetään ehdottomasti omankin korvan taakse tulevaisuutta ajatellen.

Kokkailujen aikana pidettiin huolta, että vesi- ja viinilasit pysyivät täysinä ja pientä purtavaa oli tarjolla.


Ensin meille ohjeistettiin ruoanvalmistus vaihe vaiheelta keittiömestari Matti Lempisen samalla heittäessä vitsiä jos jonkinmoisesta asiasta. Matti Lempinen hoiti ruoanlaiton organisoinnin erittäin mallikkaasti ja lämpimän humoristisesti. Ruokaa valmistettiin kunnolla, mutta ei kuitenkaan niin tosissaan, että hikikarpalot olisivat alkaneet valua otsalla. Matin asenne sopii hyvin keittiöön ja mieleeni tulikin jokin kokkiohjelma, sillä asenne oli kokkimaisen päättäväinen ja koko ajan oltiin vauhdissa.

Meidät jaettiin menun neljän ruokalajin mukaisiin ryhmiin, jossa jokaista ruokalajia valmisti kaksi kahden tai kolmen hengen ryhmää. Menuun kuului:


Olin kahden työkaverini kanssa jättikatkarapu, kukkakaalivanukas ja avokadosalaatti -ryhmässä. Minä tein guacamolen, joka aluksi näytti erittäin helpolta, mutta kuitenkin otti tekemisessä pidemmän ajan kuin kuvittelin. Nauroimme, että kaikkien tekemistä saattoi hidastaa kokkaaminen vieraassa paikassa ammattilaisten silmien alla. Välineet olivat kuitenkin selkeästi ja helposti esillä ja ruoanlaittopisteillä oli liesi, pari leikkuulautaa ja laatikoissa tarvittavat välineet. Kattilat, kulhot ja spesiaalimmat välineet löytyivät kärrystä tai hyllystä takaa uunien vierestä. Ruoka-aineet oli lajiteltu pisteille valmiiksi ja likaiset astiat kerättiin pois tieltä – mikä palvelu!

Epäröivä olo muuttui nopeasti päättäväiseksi tekemiseksi, vaikka välillä joku tulikin avustamaan tai antamaan vinkkejä. Kyllähän siinä nöyräksi menee, kun ammattilainen opastaa samalla kun itse jännittää, onnistuuko tekemisessään toivotusti. Chilin kuutioimisessakin mietin, teenköhän nyt oikeanlaisia kuutioita. Tämä huvitti, sillä ei kotona esimerkiksi sipulia pilkkoessa mieti, tekeekö sitä oikein. Näin ihmisen käytös muuttuu valvovan silmän alla. Empiminen tekemisen yhteydessä väheni ja otteet varmistuivat alun jälkeen ja jokainen ryhmä sai olla ylpeä lopputuloksesta. 



Ruoanlaiton jälkeen siirryimme kabinettiin, johon ruoka tarjoiltiin. Tarjoilijoina toimimme me itse ja pöytiintarjoilun jälkeen ruokalajin valmistanut ryhmä piti ruokalajista pienen puheen. Jokainen ryhmä asetteli ruoan lautasille ohjeiden mukaisesti. Ihastelimme jokaista ruokalajia, sillä ne olivat kauniin ja herkullisen näköisiä! Tässä vaiheessa itselleni konkretisoitui se, miksi hienojen ravintoiden menut ovat kalliita. Pienenkin tekeminen voi vaatia ison vaivan, ja tietysti mitä pienempää ja tarkempaa jälkeä tehdään, sen kauemmin valmistamiseen käytetään aikaa. Ehkä jatkossa osaa arvostaa vielä enemmän sitä, mitä ravintolassa lautaselleen saa. Toisaalta, keittiömestari sanoi, ettei valmistukseen mene kovin kauaa, kun ei jää uunin eteen odottamaan ruoan kypsymistä vaan muistutti, että silloinkin voi tehdä jotain hyödyllistä. ;) Meillä meni koko ryhmänä noin puolitoista tuntia paikalle saapumisesta siihen hetkeen, kun pääsimme istahtamaan pöydän ääreen.

Pöydässä meille esiteltiin ranskalainen valkoinen ja punainen viini sekä italialainen jälkiruokaviini. Saimme molempia viinejä ruoan kanssa maisteltavaksi, sillä viinit esitellyt henkilö sanoi, ettei usko siihen, että kalan kanssa pitäisi juoda valkoviiniä ja lihan kanssa punaviiniä. Molemmat viinit olivat erittäin hyviä, mutta jälkiruoan kanssa tarjoiltava italialainen jälkiruokaviini oli mielestäni näistä viineistä positiivisin makuelämys, vaikka ne eri kategorioissa kilpailevatkin.

Jälkiruokaviini, punaviini ja valkoviini
Tässä valmistamamme ruokalajit:

Tartarpihvi, rakuunamajoneesia ja tomaattisipulisalaatti
En olisi uskonut, että voisin syödä raaka lihaa, mutta tämä Tatarpihvi oli herkullinen
Jättikatkarapuja, kukkakaalivanukas ja guacamolea (guacamolen taiturointi kahden lusikan kera tuohon muotoonkaan ei ollut mikään itsestäänselvyys ;))
Maalaiskanaa kahdella tavalla ja ohratto 
Paahdettua valkosuklaamoussea ja itsetehtyä mansikkasorbettia


Niin herkullista ettei sanotuksia saa! Tänne täytyy ehdottomasti tulla uudestaan!
Kiitos Kokkikoulu Espa ja kaikki ruoanlaittajatyökaverit!

Suosittelen erittäin lämpimästi.

<3: Iida

Instagram @iidakujanpaaa
Facebook Creating My Life


 Facebook: Kokkikoulu Espa


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti