Rakastan kesää, mutta huomaan monesti kesän lopulla ajattelevani, että on ihan kiva palata kouluun ja aloittaa opiskelijan arki. Kunnon syksyä aloin tänä kesänä toivoa elokuussa puoliksi salaa. Vaikka loppukesäksi luvattiin vielä helteitä, syksyinen tuulahdus oli jo saapunut. Enää ei ollut toivoa lämpimästä ja helteisestä kesästä, joten luovuin toiveikkaista ajatuksista suosiolla ja aloin odottaa syksyä samalla nähden enemmän syksyn tuomia iloja.
Syksyllä hämärtyviä iltoja valaisemaan voi sytyttää kynttilöitä ja siten luoda sisälle romanttinen ja lämmin tunnelma, kun enää luonnonvalo ei tunkeudu ikkunoista iltaisin. Tuntuu, että oma mielikin rauhoittuu syksyn tullessa, kun voi viettää aikaa kotona hyvällä omallatunnolla eikä pohtia kaiken maailman tapahtumia ja tekemisiä, joita kesällä on tarjolla yllin kyllin. Toisin kuin monissa muissa maissa, Suomessa ei koskaan voi tietää montako aurinkopäivää kesä tarjoaa. Siksi hyvällä säällä sisällä oleminen saa aikaan henkisen painostuksen pääkopassa: täytyisi olla ulkona nauttimassa pilvettömästä taivaasta. Syksyllä aurinkoa voi ihailla, mutta enää pihalle ei ole kiire. Tieto takuuvarmasta auringosta on kuin ässä hihassa ja ehkä syy siihen, miksi tänä vuonna syksy ei masenna. Ässä hihassa on muutaman viikon lomamatka lämpöön, kauas lämpöön.
 |
| Kippis varatulle lomalle! |
En osaa vielä odottaa lomamatkaamme. Mietin, pitäisikö siitä tuntea syyllisyyttä. Totta kai tahdon lähteä, mutta joko se tuntuu vielä liian kaukaiselta ajatukselta tai sitten jännitän jotakin. En tiedä kumpi on syy, sillä yleensä en edes pelkää matkustamista ja innostun helposti. Ehkä into tulee matkalaukkuja pakatessa, kun to do -listalla olevat koulutehtävät on tehty ja muutama kurssi tentitty. Ehkä sitten voin innostua. Voisihan sitä yrittää inspiroida itseään ostamalla vaikka uudet bikinit! Salitreeni ainakin kulkee, kun palauttaa rantamaiseman mieleen! Kyllä tuo loma ehkä vähän jännittää, sillä koko matka on meidän itse räätälöimä, ei mikään pakettimatka. Siihen sisältyy monenmoista muistettavaa ja huolehdittavaa. Toisaalta se juuri tekee matkasta aika siistiä! Nyt oikeastaan ajatus alkaa vähitellen kutkuttaa.
Suuntaamme muutaman kuukauden päästä nenät toiselle puolelle maapalloa Singaporeen, jossa vietämme joulun. Tänä vuonna juhlistamme joulua ensimmäisen kerran yhdessä. Kaksi aiempaa joulua olemme viettäneet perheidemme kanssa erikseen ja päätimme, että vielä emme tahdo päättää kumman luona tämä joulu vietetään, joten kompromissina lähdemme livohkaan! ;)
Vuoden vaihdamme Sydneyssä mahtavien ilotulitusten värittämänä ja jatkamme siitä Melbourneen. Nähtäväksi jää, matkaammeko Queenslandin Gold Coastille vielä muutamaksi yöksi ennen paluuta vai lennämmekö suoraan Melbournesta kotiin. Tämä on vielä pohdinnan alla ja varmistuu lähiaikoina.
Ensimmäistä kertaa matkustaessani lautalla Manly Beachille muistan ajattelleeni, että vautsi, tänne me kyllä tullaan joku päivä Miikan kanssa! Hassua ajatella, että nyt me oikeasti menemme sinne. Katselin Sydney Harbour Bridgeä ja pienenevää oopperataloa lautan porhaltaessa eteenpäin samalla kun monet purjehtijat ja veneilijät kulkivat ohitse. Ilma oli lämmin mutta kylmät väreet saivat käsikarvani pystyyn ja kehon läpi virtasi mahtava tunne. Maisemat olivat niin upeat ja uskomattomat, että vaikka koinkin matkani aikana vastoinkäymisiä, tunsin valtavaa hyvää oloa tuona päivänä. Ehkä tuolloin aavistin, että tämä ei ollut vielä tässä. En malta odottaa, että pääsen julkaisemaan kuvia ja tarinoita tuolta reissulta!
 |
| En malta odottaa, että pääsen kuvailemaan näitä maisemia järjestelmäkameralla! |
 |
| Manly Beach |
Joskus unelmat käyvät toteen, kun niihin jaksaa uskoa.
Ihanaa viikonloppua!
Reissufiiliksin
<3 Iida
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti