sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Meille tuli karvavauva

Olimme odottaneet reilu pari kuukautta uutta karvaista tulokasta. Nimen olimme päättäneet yhdessä Miikan kanssa jo joskus heinäkuussa listaten kaikkein kivoimpia nimiä ja karsimalla niistä. Miikalla oli mielessään Vito, jota hän ehdotti moneen otteeseen, mutta minulle siitä tulee mieleen vain pakettiauto! :D Arvatenkaan tuo nimi ei päässyt jatkoon. Lucas hänestä sitten tuli. Lucas on muutenkin hieno nimi, mutta vielä lämpimämmän siitä taitaa tehdä se, että olimme keväällä ihan koukussa One Tree Hill -sarjaan, jossa Chad Michael Murray näyttelee Lucasia, joka hahmona oli erittäin sympaattinen.

Kävimme kaksi kertaa katsomassa pientä palleroa Orimattilassa, josta loppujen lopuksi viime keskiviikkona haimme hänet kotiin. Pennut olivat kasvaneet huimasti molemmilla vierailukerroilla! Ne eivät olleet enää avuttomia palleroita, vaan vilkkaita pentumaisesti leikkiviä Maine coonin pentuja. Lucas oli aina se, joka tuli viimeisenä yhteiseen tilaan katsomaan meitä. Hän mieluummin nukkui. 



Todelliselta pennun kotiin tuleminen tuntui vasta, kun olimme päässeet kotiin ja avanneet kantokopan luukun. Sieltä se tuli reippaana poikana ulos ja kulki seinänviertä pitkin tutkien tarkasti kaikki huoneet. Kaikki liikkeet piti aluksi tehdä liioitellun hitaasti ja rauhallisesti, ettei pieni säikähtäisi. Aivastus tai naurukin saattoi aiheuttaa säpsähdyksen.

Ensimmäisen yön nukuimme olohuoneen levitetyllä sohvalla kisuli välillä kainalossa kehräten. Lucas sopeutui niin nopeasti uuteen kotiin, että nyt, neljänteen päivään mennessä Lucas elää huushollissa kuin olisi aina ollut täällä. Uinuvasta pennusta, jonka kasvattajan luona näimme, ei ole tietoakaan. Tämä on niin aktiivinen otus! Rotukissassa on ihanaa se, että se rakastaa nostelua, pysyy mielellään sylissä ja pyrkii aina ihmisten läheisyyteen. Maine coon on kuin koira; se tulee haistelemaan vieraita ja se rakastaa silittelyä ja kaikenlaista huomiota. Se ei piiloudu sängyn alle vaan on aina siellä missä ihmisetkin. Syliin ottaessa se on ihan rento. Sitten vasta hauskaa onkin, kun Lucas painaa täysikasvuisena 10 kg ja nostaessa muuttuu veltoksi! :D

Voi vain tuijottaa hymyillen ja naureskellen, kun Lucas loikkii apinamaisesti, leikkii kuin pesukarhu tai etsii itseään peilin takaa nähdessään oman kuvansa! Lucas on utelias, rohkea, leikkisä ja erittäin seurallinen. Minne ikinä menemmekin, hän seuraa perässä ja tulee kehräten makoilemaan jalkoihin. Valloittava persoona!




Odotimme kovasti pentua kotiin, ja nyt kun tähän veijariin on tutustunut paremmin, voi sanoa hänen olevan älytön rakkauspakkaus! En osannut kuvitellakaan, miltä tuntuu, kun kotona on pieni karvapallo. Viimeisin pentu, jota olen päässyt hellimään, on ollut vanhempieni Bokseri-koira ja hänkin täytti kesällä jo neljä vuotta. Pentuajoista on siis jo aikaa. On ollut aivan ihanaa saada meille tämä kaveri. Hän jos joku osaa hauskuuttaa ja tuoda elämää kotiin! Tyhjiö kodissa on täyttynyt. Tällä kertaa sitä täyttää toinen karvapörriäinen, mutta vertailematta erittäin rakas. Tuntuu jopa kuin Allu olisi tullut pienempänä versiona uudelleen kotiin. Heistä löytyy niin samanlaisia piirteitä, vaikkakin myös paljon erilaista.


Olemme onnellisia! Rentoja terkkuja Lucasilta ja ihanan aurinkoista sunnuntaita!
<3 Iida ja Lucas

2 kommenttia:

  1. Voi ei miten ihana kissa <3 Lucas on varmasti onnellinen kun pääsi noin hyvään kotiin <3 Olette varmasti loisto vanhemmat hänelle! Onnea vielä uudesta tulokkaasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! <3 Onnelliselta ja erittäin eloisalta hän ainakin vaikuttaa! <3 :)

      Poista