Viimeiset kurssit, viimeiset tehtävät, viimeiset tentit... Joululoma lähestyy ja vuoden viimeisen jakson loppu alkaa häämöttää. Mikä voisikaan olla ihanampaa! Opinnoissa edistymisen lisäksi olen huomannut kehittyneeni mielenhallinnassa ikään kuin huomaamatta. Enää stressi ei pääse ottamaan samalla tavalla valtaa kuin aikaisemmin. Uskoisin, että tunteideni jatkuva analysointi eri tilanteissa ja valtava määrä tehtäviä ovat opettaneet suhteuttamaan asioita. Minun To Do -listani ovat olleet niin pitkiä, että ei ole ollut aikaa hirveästi stressata. Tällä "shokkihoidolla" on ollut positiivisia vaikutuksia: on ollut pakko painaa menemään velvollisuuksia hoitaen, jotta lista lyhenisi. Olen saanut vähemmällä stressillä enemmän asioita tehtyä kuin aikaisemmin. Näin ehkä myös stressiä laukaisevien tekijöiden on täytynyt olla aikaisempia suurempia, jotta ne ovat edes synnyttäneet niin vahvaa tunnetta, että olen kokenut niiden olevan aiheita stressaamiselle.
Monesti stressi iskee yllättäen. Minulle ainakin usein käy niin, että saatan kokea kaikkien ohjasten olevan hyvin hallinnassa, kunnes tajuan jonkin yhden asian. Se voi olla jokin tentti, jonka päivämäärä onkin aiemmin kuin kuvittelin tai pari sovittua menoa, jotka tuntuvat täyttävät loputkin tunnit kalenterin vapaista päivistä. Näin minulle kävi viime viikolla, kun tajusin, että minulla on liian monta tehtävää käytettävään aikaan nähden. Silloin huvittaisi usein käyttäytyä kuin pikkulapsi ja alkaa kiukuttelemaan, että en sitten tee mitään. Päätin kuitenkin tällä kertaa järkevästi mennä salille ja laittaa kuulokkeista soimaan mieltä boostaavaa musiikkia. En ole ennen saanut stressiä niin nopeasti mielestäni kuin nyt. Olen huomannut, että (turha) stressi noudattaa samaa kaavaa. Kaikki on hyvin, kunnes alkaa ajatella velvollisuuksia liikaa...ja sitten stressi alkaa. Yleensä stressi aiheutuu omasta ajattelusta. Aina ei edes tiedä, mikä stressin varsinainen aiheuttaja on ennen kuin se on ohi. On helpompi ryhtyä toimiin, kuin istua paikallaan ja ahdistua.
Olen huomannut, että kaikki loppujen lopuksi aina onnistuu tavalla tai toisella. Kaikesta selviää. Olen melko optimistinen, sen olen huomannut. En ole aikaisemmin ajatellut olevani sisäisesti näin positiivinen, mutta viime aikoina muutamien tapahtumien myötä olen huomannut, että minulla on erittäin vahva luotto tulevaisuuteen ja omaan sekä muiden lähellä olevien ihmisten onnistumiseen. Luulen, että tämä auttaa myös vauhdittamaan elämässä eteenpäin menemistä. Olen välttänyt turhaa valittamista, vaikka kyllähän siihenkin joskus sortuu. Usein kuitenkin muiden puhuessa negatiiviseen sävyyn, saatan kääntää sen positiiviseksi ja tsempata mieluummin kuin ryhtyä puhumaan negatiivisesti. Olen vasta lähiaikoina huomannut, että olen alkanut torjua negatiivisuutta automaattisesti. Uskon, että positiivisuuden voi sisäistää omaksi voimavarakseen.
Tällä hetkellä kalenterini on täynnä ja aikataulutan tekemiseni tarkasti. Koulun ja töiden lisäksi olemme sopineet Miikan kanssa yhteisen treenihaasteen, jossa tekemättä jätetystä treenistä on velvollinen sakkomaksuun. Tämän haasteen aloitimme tämän kuun alussa ja sovituista treeneistä ja lenkeistä olemme pitäneet kiinni erinomaisesti ilman sakkoja. Arkeen ei juuri muuta näiden asioiden lisäksi mahdu (siksi myös blogin päivittäminen on onnistunut suhteellisen harvakseltaan) ja se saakin minut odottamaan joululomaa entistä enemmän. Lisämotivaatiota antaa se, että ensi vuodelle jää enää melko vähän opintoja ja katseen voi vähitellen suunnata opintojen jälkeiseen tulevaisuuteen, mikä osittain tuntuu jännittävältä, osittain ehkä hieman pelottavalta.
You can't stop the waves, but you can learn to surf.
-Jon Kabat-Zinn
Tsemppiä joulukiireistä ahdistuneille! :)
<3 Iida
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti