torstai 25. helmikuuta 2016

Pikkuisen positiivisempi

Kolme vuotta sitten sisälläni muuttui jotakin, jonka jälkeen olen suhtautunut moniin asiohin eri tavalla. Ennen olin ehkä epävarmempi ja kaipasin enemmän hyväksyntää muilta kuin tänä päivänä. Kaikki taisi alkaa uudesta kesätyöpaikasta, jonne sain pukeutua kauniisti ja jonne lähdin joka aamu iloisena. Matkalla kuuntelin musiikkia, joka lisäsi hyvää oloa. Maanantaista perjantaihin -työntekijänä olin onnellinen työaikojen tuomasta vapaudesta. Näin ystäviäni joka päivä tai tein jotakin hauskaa. En muista tuona kesänä juurikaan menneeni suoraan töistä kotiin. Ajattelin sen olevan elämäni parasta aikaa ja paras kesä ikinä. Sellaisena sen muistankin. Muutuin paljon ja sen myötä muuttui myös elämäni. Loppukesästä löysin rakkauden ja uskon, että positiivisuutta huokuva olemukseni edisti asiaa.

Tässä yhtenä päivänä listasin asioita, jotka omaa elämääni olivat tuona kesänä muuttaneet. Olin hieman eksyksissä tulevaisuudensuunnitelmieni suhteen ja yritin hakeutua fiilikseen, josta saisin uutta intoa. Palauttelin mieleeni asioita, jotka tuosta muutaman vuoden takaisesta kesästä tekivät niin hyvän.



Ajatuksen voima
Ajatuksia on vaikea muuttaa, mutta se on mahdollista, kun asiaan kiinnittää huomiota. Vähitellen omien ajatusten muuttuessa myönteisemmiksi voi huomata, miten niillä on kehää kiertävä vaikutus. Kun ajattelee sisäisesti mielekkäitä ja iloisia asioita, heijastuu se myös ulospäin. Silloin tuntee itsensä paremmaksi, eloisammaksi, iloisemmaksi ja saattaapa hymykin olla herkemmässä. Iloinen asenne ja hymyhuulet vetävät samanlaisia ihmisiä puoleensa ja usein näistä piirteistä saa positiivista palautetta, mikä lisää hyvää oloa entisestään. Itsestään alkaa nähdä yhä enemmän hyviä puolia, alkaa vaalia omia vahvuuksiaan ja itsevarmuus kasvaa.

Musiikki 
Musiikki vaikuttaa enemmän kuin usein kuvittelisi. Usein tietty kappale yhdistyy johonkin kokemukseen, elämänvaiheeseen ja tunteisiin. Sanoitukset voivat voimaannuttaa ja luoda uskoa joko itseen tai johonkin asiaan. Kuuntelin tuona "muutosten" kesänä 2013 energiaa pursuavia biisejä. Minusta tuntui, että ne tempaisivat minut mukaansa ja kohottivat mieltäni. Olen aina pitänyt kaikki on mahdollista -asenteesta ja siksi tykkään hieman uhmakkaistakin biiseistä. Hyvä musiikki menee luihin ja ytimiin, ja useimmiten selkäkin suoristuu. Itsevarmuus huokuu ulospäin silloin, kun itseään kantaa arvokkaasti.


Lukeminen
Se mitä luet, millaista tietoa etsit ja millä asenteella olet matkassa, vaikuttaa paljon siihen, millaista tietoa itseesi imet. Ihmiset yleensä kirjoittavat enemmän negatiivisista kuin positiivisista asioista ja sen voi huomata internetin ihmeellisessä maailmassa, jossa ihmiset haukkuvat milloin mitäkin.

Kannattaa lukea elämänmyönteisistä asioista. Rakastan lukea kirjoja itsensä kehittämisestä, vaikka lukemisesta en oikeastaan välitä. Kun tällaisten lukukokemusten makuun pääsee, niitä haluaa ahmia enemmän. Aina ei tarvitse yrittää ajatella, miten voisit kertaheitolla muuttua parhaaksi mahdolliseksi versioksi joka elämänalueella ja täräyttää tajuntasi jonkin kirjan lukemalla, vaan omia mielihyvän tuntoja voi vaalia lukemalla omista kiinnostuksen kohteista.

Uskalla innostua
Kun teet jotakin, uskalla innostua. Vaikka se tuntuisi hölmöltä etkä olisi lähelläkään tavoitettasi, innostu silti. Jos haet töitä, innostu työhaastattelukutsusta ja haastatteluun menemisestä, sillä se vaikuttaa asenteeseen. Innostu, vaikka tietäisit, että sinulla on mahdollisuus epäonnistua, sillä onhan sinulla kuitenkin yhtä suuri mahdollisuus onnistua. Innostu ja nauti matkasta kohti tavoitetta, oli se sitten mikä vaan. Sillä jos onnistut tavoitteessasi, saatat taaksepäin katsoessasi ajatella, että olisinpa iloinnut enemmän noista arvokkaista elämää muuttavista hetkistä. Matka on usein melkein tärkeämpi kuin tavoitteeseen pääseminen, sillä yleensä matkalla oppii ja kokee eniten uusia asioita. Innostu siis enemmän, sillä innostus lisää myös muiden innostusta ja inspiroi ihmisiä.



Negatiivisuusboksi
Tein vuoden 2013 alussa itselleni pienen laatikon, jonka viereen asetin Post it -lappuja ja kynän. Päätin, että joka kerta negatiivisen ajatuksen tullessa mieleeni, kirjoitan sen ylös ja laitan boksiin. Tein lupauksen olla avaamatta boksia ennen tiettyä määräaikaa. Joskus luokseni kylään tulleet ystävänikin kirjoittivat ikävät fiilikset paperille. Lupasin, etten lue heidän lappujaan, jotka he olivat taitelleet tunnistettavaan muotoon. Viikkojen kuluessa paperia kului yhä vähemmän ja luulen sen johtuneen omasta ymmärryksestäni; monet asiat olivat turhia negatiivisuuden lähteitä ja niistä täytyi päästä eroon. Itsensä soimaaminen loppui ja jossittelu väheni. En enää miettinyt, olisiko pitänyt neuvoa reitti ohikulkijalle paremmin tai olinko typerä, kun en sanonutkaan lopuksi hyvää päivänjatkoa. Kynnys naurettavalta kuulostavan asian kirjoittamiseen kasvoi ja lopulta boksi lensi tyhjänä kaapin perälle. Sitä ennen naureskellen luin ja hävitin sisällön.

Unelmoi ja aseta tavoitteesi hieman realistista tavoitetta korkeammalle
Uskalla unelmoida. Unelmoi ja tavoittele suuria. Aseta tavoitteesi hieman aiottua korkeammalle, jotta katseesi on suunnattu alkuperäisen tavoitteen ohi ja saatat saavuttaa jopa enemmän kuin oli tarkoitus! Kun tavoittelet jotakin isompaa, on fokuksesi siinä ja pääset alkuperäiseen tavoitteeseen kuin huomaamatta. 

Usko itseesi
Usko, että kaikki järjestyy ja että tulet pärjäämään. Joskus se voi olla vaikeaa, mutta silloin kannattaa palauttaa mieleen ne edelliset kerrat, jolloin epätoivoiset ajatukset lopulta muuttuivat onneksi ja asiat järjestyivät. Miksi niin ei siis kävisi tälläkin kerralla? Usko, että kaikkeen on ratkaisu ja kenties silmäsi avautuvat nähden uusia vaihtoehtoja.


<3 Iida

lauantai 20. helmikuuta 2016

Pettymyksiä ja uudelleen asennoitumista

Muutama päivä sitten jouduin kohtaamaan ikävän pettymyksen. Olin vahvasti ja positiivisin mielin asennoitunut aloittamaan tänä keväänä uudet työkuviot yrittäjyyden parissa, mutta itsestä riippumattomista syistä jouduinkin hyväksyä, etteivät unelmat toteudu – aivan vielä. Nyt tulisi käyttää plan B -kortti ja sen kanssa minulla on ollut hieman vaikeuksia. On vaikeaa sopeutua yllättävään, uuteen tilanteeseen ja ajattelutapaan, kun olin niin vahvasti asennoitunut siihen, mitä työtä parhaimmassa tapauksessa tekisin keväästä eteenpäin. Unelmia olisi toteutunut. Toivoa ja uskoa löytyy edelleen, mutta kotona aiheesta keskusteltuamme tajusin, miten joskus katseensa saattaa suunnata niin kauas eteenpäin, että unohtaa sen kaiken mahtavan, minkä on jo saavuttanut ja mitä tällä hetkellä on.


Aloin miettiä muutamaa vuotta taaksepäin. En silloin vielä tiennyt, minne tahtoisin opiskelemaan ja mitä työtä tulevaisuudessa haluaisin tehdä. Etappi kerrallaan mahdollisuuksien skaala laajeni ja silmät avautuivat aina himpun verran enemmän näkemään oikeat kiinnostuksen kohteet. Yksi polku johdattaa yhteen suuntaan ja edelleen seuraava polku lähemmäs päämäärää. Yleensä omien tuntemusten seuraaminen vie rehellisimmin juuri sinne, missä lopulta voi sanoa tuntea olevansa kuin kotonaan. 

Pohdin, miltä muutaman vuoden nuoremmasta Iidasta olisi tuntunut, jos silloin olisin nähnyt tähän päivään. Varmasti olisin ajatellut, että "Vau!". Olisin ollut tyytyväinen näkemääni. En olisi nähnyt niitä ahdistavia asioita, joita muutama päivä sitten pohdin. Liian helposti käy niin, että mahtavakin asia alkaa tuntua tavalliselta, ellei sitä tietoisesti vaali. Tällainen asia voi olla parisuhde, työpaikka, opiskelupaikka, koti, lemmikki, ystävät tai perhe. Tai ylipäätään koko elämäntilanne. Esimerkiksi opiskelupaikan saatuasi olet luultavasti lähtenyt juhlimaan onnistumistasi, sillä opiskelupaikan saaminen ei ole itsestäänselvyys. Se kuitenkin unohtuu monesti viimeistään silloin, kun x määrä tenttiviikkoja on takana ja löydät itsesi valittamasta jostakin opintoihin liittyvästä. Toki myös ikävät tunteet kuuluvat elämään, mutta ehkä olisi tärkeää oppia saamaan itsensä kiinni noina hetkinä ja pysähtyä miettimään asioita myös siitä myönteisestä kulmasta. Monen asian arvon havaitsee menettämisen kynnyksellä ja siksi olisi hyvä välillä pysähtyä miettimään sitä kaikkea, mitä tällä hetkellä on. Täytyy ajoittain kaivaa se WOU-fiilis takaisin mieleen ja etsiä kenties uusia näkökulmia, jotka voisivat kulloiseenkin problemaan auttaa löytämään ratkaisua. 


Olen kelannut ajatuksiani taaksepäin ja muuttanut asennettani uudenlaiseksi, sopivammaksi tähän tilanteeseen. Kaikki suunnitelmat eivät mene kerralla putkeen, eikä kaikista ohjaksista voi aina pidellä kiinni. Ja yleensähän juuri hyvät asiat ottavat oman aikansa. Siinäkin voi nähdä hyvänä puolena sen, että suunnitelmien toteutuessa ilo on moninkertaisempi! Nyt lähestyn tilannetta uudella asenteella ja yritän nähdä keväässä uusia valoisia puolia, vaikkakaan ne eivät olisi niitä, joita alunperin toivoin kokevani. Luotetaan siihen, että unelmat toteutuvat, kun niihin uskoo ja niiden eteen tekee tarpeeksi töitä.

Ehkä tälläkin vastoinkäymisellä on tarkoituksensa...

Unelmarikasta viikonloppua!
<3 Iida

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Voiko toinen sanoa, mikä sinulle on parasta?

Viime kesäkuussa kirjoitin uupuneena siitä, miten tasapainoa voi olla joskus vaikea löytää. Olin viime vuoden alussa päättänyt, että on aika laittaa itseni jälleen ruotuun. Niin että voin henkisesti ja fyysisesti hyvin. Olin levännyt pesäpallon lopetettuani liian pitkään enkä kokenut, että ryhmäliikuntatunnit enää riittivät minulle. Aloitin nettivalmennuksen noudattaen sitä orjallisesti, mutta viikon 12 loppuessa, olin ylikunnossa ja ahdistunut syömisestä. En ole koskaan kärsinyt syömishäiriöstä, mutta huomasin, että ruokien punnitseminen ja tietynlainen syöminen voi jäädä päälle. Aloin kokea huonoa omaatuntoa herkuista enkä edes voinut nauttia niistä samalla tavalla kuin ennen. Minusta tuli ajatusteni orja ja vaikka tunnistin ajatukseni vääriksi, niistä oli vaikeaa pyristellä irti.

Syksyllä aloitin treenaamaan uusilla ohjelmilla, tällä kertaa syöden ilman mitään ohjeita, mutta kuitenkin kiinnittäen säännöllisyyteen, määriin ja aterian sisältöön huomiota. Minua kiinnosti kovasti oppia lisää terveellisestä ruokailusta ja monesti olen pohtinut personal trainerin koulutusta ihan vain oman oppimisen vuoksi (ja todennut, että se tulisi melko kalliiksi, ellen aio työskennellä alalla). Huomasin saavani tuloksia aikaan ihan normaalilla syömisellä kieltämättä itseäni joskus herkuttelemasta. Yleensä ei edes tehnyt mieli mitään ylimääräistä, kun mielessä ei ollut pitkää kieltolistaa. Alkoholi on syystä tai toisesta jäänyt lähes kokonaan, kun ei vain tee mieli. Pepsi Maxiakaan ei tee usein mieli, se tyydytti sokerinhimoni vuosi sitten valmennuksen aikaan. Innostuin ja ahmin netistä paljon juttuja siitä, miten voin hyvällä ruoalla ja säännöllisellä liikunnalla saada aikaan hyviä tuloksia. Ajattelin haluavani näyttää itselleni, että pystyn muokkaamaan kroppaani ilman sellaisia radikaaleja muutoksia, joita olisi hankala ylläpitää dieetin loputtua.


Sanotaanhan, että ruokailun vaikutus painonpudotuksessa on 80% ja liikunnan 20%, mutta se ei silti tarkoita, etteikö koskaan saisi syödä jotakin makunystyröitä hivelevää. Reissussa ollessamme ostin FitFarmin Bikini Challenge -valmennuksen ja ensimmäisellä valmennusviikolla huomasin jälleen ahdistuvani. Minua ahdisti kovasti se, että pitää elää jälleen niin säännösteltyä elämää. Olin vuosi takaperin noudattanut ruokavaliota, mutta ehkä liikaakin. Nyt en halunnut, että ruokailuun liittyvät seikat vaivaisivat mieltäni ja hallitsisivat sitä. Halusin itse nousta tilanteen yläpuolelle. En halunnut enää väsymystä ja kokea elämänilon vähenemistä. Enkä niitä lyijyn painoisia jalkoja. Halusin iloisen mielen, hyviä treenejä ja lisää tuloksia!

Luin paljon dieetteihin liittyviä asioita, sillä halusin saada useanlaista näkökulmaa ja kokemuksia. Kuka punnitsee ruokansa ja miltä hänen kroppansa näyttää? Kuinka paljon ihmiset treenaavat? Miten usein he herkuttelevat? Onko ihmisten elämä oikeasti sellaista, mitä he somessa mainostavat? Pohdin näitä asioita ensimmäisellä viikolla joka päivä ystävieni kanssa keskustellen. Kuitenkin samalla, kun seilasin eri ääripäiden välillä pohtien missä on minun keskipisteeni, noudatin ohjeita täsmällisesti. Parissa viikossa suolan puutteesta johtunut päänsärky väheni (en saanut aluksi käytettyä määrättyä päivittäistä suolamäärää) ja näläntunne helpotti, kun ruokailurytmiin tottui reissuelämän epäsäännöllisyyden jälkeen.

Yhtenä päivänä huomasin, että mieleni tekee karkkia. Pohdin, halusinko venyttää monta viikkoa, jonka jälkeen syödä herkkuja vai valitsisinko nyt kaupasta ne muutamat irtokarkit, joita tekee mieli? Toteutin jälkimmäisen. Ostin karkkia puolet vähemmän kuin normaalisti, enkä edes syönyt kaikkea. Sen jälkeen mietin hetken, olinko juuri luovuttanut. Perfektionistin luonteen omaavana on vaikeaa tehdä mitään soveltaen. Vaikka joskus soveltaminen olisi parempi vaihtoehto, saattaa se tuntua väärältä ja saada olon, että ei ole onnistunut. 


Seuraavana päivänä olo ei ollut huono, ei fyysisesti tai henkisesti. Olin valinnut sellaisia makunautintoja, joista oikeasti nautin ja lopettanut, kun ei enää tehnyt mieli. Seuraava ateriani oli jälleen ohjeiden mukainen ja Pohjanmaalle perheeni luo matkustaessani tiesin, että joudun luultavasti taas improvisoida. Yhtenä iltana söin Kotzonen ja olin tehnyt päätöksen nauttia joka palasta. Olen treenannut kaikki nämä kolme viikkoa ohjeiden mukaan ja Pohjanmaalla tein lisäksi lenkkejä perheeni koiran kanssa.

Päätin siis tietoisesti noudattaa ohjelmaa soveltaen. Siksi, ettei korvieni väliin jäisi vääristyneitä, jumittavia ajatuksia ruokailusta. En aio viikolla 11 juosta kauppaan ostamaan kaikkea sitä, millä saan aloitettua kumoamaan tehtyä työtä, vaan haluan kerätä ohjelmistani kaikki tärkeät elementit ja ylläpitää säännöllisyyttä ja hyviä aineksia ruoan ja treenin tekemisessä jatkossakin. Haluan terveellisen elämän, mutta en ikuista dieettiä. Haluan tuloksia, joita voin ylläpitää osana normaalia arkea ja jatkaa hyvien valintojen tekemistä. Ensimmäisellä viikolla painoni tippui 700g ja toisella 600g. Ei se Kotzone sittenkään muuttanut mitään. Vyötärö on kaventunut kolmessa viikossa viisi senttiä ja senttejä on lähtenyt muistakin mitatuista paikoista. Tavoitteeni ei ollut painon pudottaminen vaan rasvan polttaminen keskivartalosta. Kun pää on mukana tekemässä työtä hyvällä mielellä, syntyy tuloksiakin paremmin!

Luulin jo kerran löytäneeni balanssin, mutta luulen sen löytyneen vasta nyt. Olen motivoitunut siitä, että voin tehdä tätä seisten omien päätösteni takana vilkuilematta muualle – silti tuloksia saaden. Tiedän myös sen, että joidenkin täytyy tehdä täysin ehdottomia päätöksiä pyrkiessään tavoitteeseensa ja dieetin idea on noudattaa sitä kuten on ohjeistettu, mutta jokainen vastaa loppujen lopuksi omasta kehostaan ja hyvinvoinnistaan. Itsensä tunteminen ja kuunteleminen on tärkeää, sillä kukaan muu kuin sinä itse ei voi sanoa, mikä on juuri sinulle parasta. Joskus vastaukset löytyvät itsellekin monien kokeilujen ja eksymisten kautta.

Tasapainoista sunnuntaita! <3
<3: Iida