lauantai 20. helmikuuta 2016

Pettymyksiä ja uudelleen asennoitumista

Muutama päivä sitten jouduin kohtaamaan ikävän pettymyksen. Olin vahvasti ja positiivisin mielin asennoitunut aloittamaan tänä keväänä uudet työkuviot yrittäjyyden parissa, mutta itsestä riippumattomista syistä jouduinkin hyväksyä, etteivät unelmat toteudu – aivan vielä. Nyt tulisi käyttää plan B -kortti ja sen kanssa minulla on ollut hieman vaikeuksia. On vaikeaa sopeutua yllättävään, uuteen tilanteeseen ja ajattelutapaan, kun olin niin vahvasti asennoitunut siihen, mitä työtä parhaimmassa tapauksessa tekisin keväästä eteenpäin. Unelmia olisi toteutunut. Toivoa ja uskoa löytyy edelleen, mutta kotona aiheesta keskusteltuamme tajusin, miten joskus katseensa saattaa suunnata niin kauas eteenpäin, että unohtaa sen kaiken mahtavan, minkä on jo saavuttanut ja mitä tällä hetkellä on.


Aloin miettiä muutamaa vuotta taaksepäin. En silloin vielä tiennyt, minne tahtoisin opiskelemaan ja mitä työtä tulevaisuudessa haluaisin tehdä. Etappi kerrallaan mahdollisuuksien skaala laajeni ja silmät avautuivat aina himpun verran enemmän näkemään oikeat kiinnostuksen kohteet. Yksi polku johdattaa yhteen suuntaan ja edelleen seuraava polku lähemmäs päämäärää. Yleensä omien tuntemusten seuraaminen vie rehellisimmin juuri sinne, missä lopulta voi sanoa tuntea olevansa kuin kotonaan. 

Pohdin, miltä muutaman vuoden nuoremmasta Iidasta olisi tuntunut, jos silloin olisin nähnyt tähän päivään. Varmasti olisin ajatellut, että "Vau!". Olisin ollut tyytyväinen näkemääni. En olisi nähnyt niitä ahdistavia asioita, joita muutama päivä sitten pohdin. Liian helposti käy niin, että mahtavakin asia alkaa tuntua tavalliselta, ellei sitä tietoisesti vaali. Tällainen asia voi olla parisuhde, työpaikka, opiskelupaikka, koti, lemmikki, ystävät tai perhe. Tai ylipäätään koko elämäntilanne. Esimerkiksi opiskelupaikan saatuasi olet luultavasti lähtenyt juhlimaan onnistumistasi, sillä opiskelupaikan saaminen ei ole itsestäänselvyys. Se kuitenkin unohtuu monesti viimeistään silloin, kun x määrä tenttiviikkoja on takana ja löydät itsesi valittamasta jostakin opintoihin liittyvästä. Toki myös ikävät tunteet kuuluvat elämään, mutta ehkä olisi tärkeää oppia saamaan itsensä kiinni noina hetkinä ja pysähtyä miettimään asioita myös siitä myönteisestä kulmasta. Monen asian arvon havaitsee menettämisen kynnyksellä ja siksi olisi hyvä välillä pysähtyä miettimään sitä kaikkea, mitä tällä hetkellä on. Täytyy ajoittain kaivaa se WOU-fiilis takaisin mieleen ja etsiä kenties uusia näkökulmia, jotka voisivat kulloiseenkin problemaan auttaa löytämään ratkaisua. 


Olen kelannut ajatuksiani taaksepäin ja muuttanut asennettani uudenlaiseksi, sopivammaksi tähän tilanteeseen. Kaikki suunnitelmat eivät mene kerralla putkeen, eikä kaikista ohjaksista voi aina pidellä kiinni. Ja yleensähän juuri hyvät asiat ottavat oman aikansa. Siinäkin voi nähdä hyvänä puolena sen, että suunnitelmien toteutuessa ilo on moninkertaisempi! Nyt lähestyn tilannetta uudella asenteella ja yritän nähdä keväässä uusia valoisia puolia, vaikkakaan ne eivät olisi niitä, joita alunperin toivoin kokevani. Luotetaan siihen, että unelmat toteutuvat, kun niihin uskoo ja niiden eteen tekee tarpeeksi töitä.

Ehkä tälläkin vastoinkäymisellä on tarkoituksensa...

Unelmarikasta viikonloppua!
<3 Iida

2 kommenttia:

  1. Voi Iida! Sun kirjoituksia on aina niin mukava lukea! Ja miten sattuikaan, oot nyt pohtinut aivan samoja asioita, jotka mulla on tällä viikolla ollut mielessä! Ei ehkä aivan samalla tavalla, mutta itse oon kans pohtinut tosi paljon sitä, miten pitäisi välillä vain pysähtyä ja iloita juuri tästä hetkestä, eikä surra sitä, mitä ei ole vielä saavuttanut! Ihanaa kevään odottelua, toivoo Milla K

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! <3 Ihana kuulla! Sellaisia tekstejä on aina itsekin kiva lukea, joihin voi samaistua.

      Nautitaan siis juuri tästä hetkestä, ja ihanaa kevään odotusta sinnekin! :)

      <3 Iida

      Poista