Nää on taas näitä. Kello näyttää 17:44 ja mietin, mitä tänään onkaan tullut tehtyä. Ehkä päivä on sisältänyt jotakin fiksua tekemistä, kuten ruoan ja tiskien laittamista sekä lakanoiden vaihtamista ja muutamien koulujuttujen hoitamista, mutta silti päiväni on kulunut pääsääntöisesti ilman sen suurempia tapahtumia. Päivällä pohdin, pitäisikö tänään tehdä normaali salitreeni vai varata piiitkästä aikaa paikka ryhmäliikuntatunnille. En toistaiseksi tehnyt päätöstä, sillä illan suunnitelmat ovat vielä auki. Päiviä ei pitäisi aikatauluttaa liikaa, mutta minä rakastan tehdä sitä silti. Saan suurimman mielihyvän tunteen, kun koen, että olen käyttänyt aikani järkevästi ja saanut tehtyä hyödyllisiä asioita päivän aikana.
Listojen tekeminen on osa minua ja koen sen tärkeäksi, sillä päivinä, joina en tee mitään, en useimmiten koe hyvää oloa ja tyytyväisyyttä itseäni kohtaan. Lepopäiväni ei tarkoita päivän viettämistä sängyssä pyörien, yökkärit yllä, leffamaratonia katsellen ja jäätelöä syöden. Haluan, että minulla on päivärytmi, konkreettinen aikataulu ja tekemistä, jotta voin kokea olevani tyytyväinen itseeni. Tämä pätee niin kotona kuin töissä. Joskus tämä tunne kahlitsee ja ahdistaa, mutta useasti se saa aikaan supermahtavia tunteita.
Surkeimmillani taidan olla, kun jään yksin kotiin. Kukaan ei ole silloin näkemässä, miten poukkoilen asiasta toiseen ja kuinka ajatukseni saattavat välillä harhailla. Tietokoneellani on auki kuusi välilehteä – mikä on oikeastaan aika vähän minulle – ja kirjoitin jo yhden blogitekstin, jota en kuitenkaan julkaissut. En todella ole yksineläjä. Tarvitsen ympärilleni sosiaalista kanssakäymistä ja ihmisiä. Ihmisten läsnäolo vaikuttaa minuun positiivisesti, vaikka en edes keskustelisi kenenkään kanssa. Tieto toisen kotona olemisesta saa minut itsenikin virittäytymään toisenlaiseen, aktiivisempaan tunnelmaan ja saan enemmän aikaiseksi.
Minulla on yleensä monta rautaa tulessa. Lopputulos on paras silloin, kun tekemistä on tarpeeksi, sillä toimeen tarttuminen on helpompaa sopivassa kiireessä. Syksyllä olin superkiireinen ja nautin siitä. Kiireinen aika ei kestänyt liian kauan ja siten kuormittanut liikaa, joten koin sen mielekkääksi. Aina tulee kuitenkin sekin piste, että tarvitsee lomaa. Tällä hetkellä taidan elää sitä osittaista lomaa edelleen ja tuntuu, että olisi jo aika vaihtaa vaihdetta. Olen alkanut odottaa tulevaa sormet syyhyten, jotta ei enää tarvitsisi tyhjästä keksiä muka pakollista tekemistä! Tällä hetkellä voin siis vain odottaa yrityskuvioiden kehittymistä ja opetella vapaudesta nauttimista, kun sitä vielä on! Tilanne saattaa olla pian toinen...
Nautinnollisia vapaapäiviä!
<3 Iida
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti