LISÄAIKAA

Viime viikosta alkaen on tuntunut kuin olisin koko ajan omaa elämääni vähän jäljessä; tarvitsisin muutaman lisätunnin tai kenties lisäpäivän, jolloin voisin rykäisten ottaa arjestani otteen ja päästä kunnolla niskan päälle. Siltä minusta on tuntunut. Hirveä väsymys otti vallan kesäkuun alun hyperinnostuksen jälkeen, jolloin olisin voinut jakaa energiaa koko Suomelle. Sen jälkeen olen tasapainotellut arjen velvollisuuksien parissa, kunnes eilen ajattelin, että ollaan tulossa jälleen samaan pisteeseen kuin viime kesänä: väsymys iskee. Tällä kertaa olen kuitenkin siinä mielessä vahvempi, että voin hallita ajatuksiani paremmin kuin ennen. On helpompaa antaa turhimpien ajatusten tulla, olla ja mennä.

Eilen illalla poskelle vierähti muutama turhautumisen kyynel, kun tuntui, etteivät päivän tunnit riitä kaikkeen mitä haluaisin tehdä. Tänään sitten pohdin asiaa töissä. Mistä energiavajeeni itse asiassa johtuu? Tällä kertaa olen itseni yläpuolella tilanteessa, jossa aikaisemmin olisin ehkä luhistunut tunteideni ottaessa vallan. Nyt ahdistukselle ei ole tilaa. Ilman mitään ongelmaa hyväksyin, että tällä hetkellä minusta tuntuu väsyneeltä ja se on juuri nyt ihan ok. Tietyt väsymystä aiheuttavat tekijät ovat määräaikaisia, joten niistä stressaaminen olisi tässä tilanteessa turhaa. Tästä hetkestä on löydettävä ilo.

Aloin pohtia, miten muuttaisin ajankäyttöäni tehokkaammaksi. Haluan syödä aamuisin kunnon aamiaisen, mutta puuhastelen keittiössä aivan liian kauan siihen nähden, että aamuja ei voi viettää kuin viikonloppuisin. Kun vihdoin olen saanut smoothien, kahvin ja munakkaan sekä eväät tehtyä, on kello niin paljon että kaikki pitäisi hotkaista. Ja minä haluaisin istua ja nautiskella ilman kiirettä. Kasiaamut ovat tällä viikolla venyneet ysiaamuiksi ja olen antanut sille periksi. Tein sotasuunnitelman aamujani varten; alan tästä lähtien mittaamaan kahviainekset (öljyt, maca ja toco) sekä chian siemenet valmiiksi ja pussittamaan smoothieainekset pakkaseen. Tein huomista varten jopa Arctic Warriorsin geelishoteilla höystetyn jääteen tuomaan lisäboostia huomiseen päivään.

Mietin myös muita asioita, joita haluaisin tehdä, jos vain olisin energisempi. Yksi niistä on urheileminen. Tällä viikolla on useana päivänä huvittanut lähteä ulos töiden jälkeen, mutta väsyneet jalat eivät ole osoittaneet ulko-ovelle päin. Ja paikalleen jämähtäminen aiheuttaa vielä enemmän väsymystä ja energian puutetta. Tänään reippailin kävellen parhaan ystäväni luokse kylään. Olotila oli niin ihana ja liikkuminen tuntui hyvältä. Uskon, että olotilaa paransi myös se, että tunsin hallitsevani ajatukseni ja tunteeni, vaikka ajoittain tuntuukin, etten ehdi tehdä edes kaikkea pakollista (ja "pakollista").

Ihanan seuran jälkeen palasin kotiin omien jalkojeni voimin ja jossakin kohtaa tuntui siltä, että tekee mieli juosta. Olen aina ollut vähän skeptinen, kun ihmiset ovat sanoneet heidän kehonsa kertovan mitä he tarvitsevat. Olen ollut että no, miksei minun omani kerro mitään? Mutta kertoohan se. Kun me vain olisimme hetken hiljaa ja kuuntelisimme. En edes juossut koko matkaa, osan vain. Loppuajan ihastelin, kuinka aurinko vilkkui puiden välistä ja kuinka kauniilta Suomi kesällä näyttää. Yhtäkkiä päässäni alkoi vilistä tunteita ja ideoita, joista halusin kirjoittaa blogiini, jota en ole viime aikoina kovin aktiivisesti päivittänyt. Heti, kun itselleen antaa hetken armon aikaa. Heti, kun antaa itselleen hetken hiljentymiselle ja miettimättä olemiselle. Juuri juhannuksena puhuin mökillä siitä, kuinka haluan kirjoittaa blogiini vain silloin, kun minusta tuntuu siltä. En halua pakottaa, en halua keksiä väkisin. Tämä ei ole säännöllisten tulojeni lähde, vaan omaksi ja toivottavasti mahdollisimman monen muun iloksi perustettu blogi. Haluan kirjoittaa oikeasti mielessäni olevista asioista. Siksi julkaisutahti ei välttämättä ole säännöllinen, mutta minusta se on aivan ok. Mieluummin kirjoitan aitoa tekstiä harvemmin kuin tuutin täydeltä mainostusta ja tikusta väännettyjä asioita.

Illalla kotiin päästyäni tein huomisen aamiaisen niin valmiiksi kuin pystyin ja päräytin peilin edessä tanssin Kaija Koota laulaen. Tunsin, kuinka hyvä olo meni kehoni läpi. Tätä se oma sisin siis joskus tarvitsee ja haluaa. Ehkä hieman hassulta kuulostavia asioita, mutta minulle juuri nyt oikeita asioita. Ja vaikka päätin, että muutoslistalleni kuuluu puhelimen pois laittaminen pari tuntia ennen nukkumaanmenoa, aikaisemmin nukkumaan meneminen sekä töihin aikaisemmin lähteminen ja sieltä aikaisemmin kotiin tuleminen, juuri nyt tuntui siltä, että nämä tunteet on saatava kirjoitettua tänne. Vaikka kello onkin paljon.

Olo on kiitollinen ja onnellinen.

<3 Iida