keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Missä sitten oletkin, ole siellä täydellisesti

Uuden aloittaminen on aina yhtä jännittävää. Olen syksyn aikana hionut liiketoimintasuunnitelmaani ja nyt olisi aika aloittaa asiakkuuksien hankinta. Se tuntuu todella jännittävältä ja eilen alkoikin naurattaa ajatus How I Met Your Mother -sarjan jaksosta, jossa Ted Mosby perustaa yrityksen. Hän hankkii heti alkuun assistentin, vaikkei hänellä asiakkaita ollutkaan. Hän myös suunnitteli yrityksen logolla varustettua kynää, vaikka muut rohkaisivat soittamaan suoraan asiakkaille. Kuulostaa ehkä vähän omalta toiminnaltani tällä hetkellä. Voisin hioa kotisivuja ja suunnitella kaikenlaista pientä omassa rauhassa, vaikka tiedän että todellisuudessa nyt täytyy tarttua toimeen. Tunne yrityksen perustamisesta on vieläkin niin epätodellinen ja jännittävä, että seuraavaa askelta mielellään lykkäisi vaikka miten pitkään, jos haluaisi pysytellä omalla mukavuusalueella. 


Aloitin tänään aamun sytyttämällä kynttilät, tekemällä kupin hyvää kahvia ja nappaamalla eteeni kirjan – Eckhart Tollen Läsnäolon voiman. Kuinka ollakaan kirjassa seuraavana puhuttiin tiedostamattomuudesta ja siitä, miten se liittyy aina läsnä olevan hetken kieltämiseen. Epämiellyttävässä tilanteessa meillä on kolme vaihtoehtoa: voimme vetäytyä tilanteesta, muuttaa sen tai hyväksyä sen täydellisesti. Valinta täytyy tehdä, jos haluaa toimia kantaen vastuun omasta elämästään. Valinnasta koituvat seuraukset täytyy hyväksyä. Ilman selittelyjä. Ilman kielteisyyttä. Silloinkin, kun päätämme muuttaa tilannetta tai vetäytyä siitä, on tehokkaampaa tehdä se selkeän käsityksen kuin kielteisyyden alulle panemana.

Omassa tilanteessani minun on tarpeen myöntää itselleni, että kyllä minua vähän pelottaa. Tiedostan sen ja myönnän sen, mutta en ollut myöntänyt sitä, että pelko on juuri syy sille, miksi hidastelen tietyissä asioissa. Olisikin tärkeää kertoa esimerkiksi muutamalle läheiselle aina kunkin päivän tavoitteet, jotta on niin sanotusti tilivelvollinen jollekin. Silloin on joku, joka voi päivän päätteeksi kysyä, tuliko tavoitteet täytettyä. Pelon yhteyden ajatteluun voi katkaista, kun sen tunnustaa ja sille antaa huomion olemalla täysin läsnä tunteen kanssa. Sen jälkeen pelon ei saa enää antaa nousta mieleen.

Tänään tavoitelistallani on soittaminen suoraan potentiaalisille asiakkaille ja olla epäröimättä mitään, mitä teen. Vieläkään en paljasta tämän tarkemmin alaa, jolle olen lähdössä yritystä perustamaan, mutta en usko siihen menevän enää kauaa. Tässä tilanteessa, jossa nyt olen, huomaan sen, miten helppoa on ollut olla muilla töissä. Sopimukseen nimi alle, hommiin ja palkka kilahtaa tilille joka kuukausi samana päivänä. Mutta tiedän sisimmässäni erittäin vahvasti, että sitä en halua. Haluan luoda uutta, haluan tehdä asiat omalla tavallani ja muuttaa tätä paikkaa hieman paremmaksi paikaksi elää. Palo omaa tekemistä kohtaan on suuri.

Huomasin jälleen viikonloppuna messuilla töissä ollessani, miten tietynlaisten ihmisten läsnäolo ja puhetyyli luo tunteen siitä, että on juuri oikeassa paikassa tai oikeanlaisten ihmisten ympäröimänä. Ollessani Arctic Warriorsin pisteellä töissä ja huomatessani heidän verkostonsa laajuuden – sen, kuinka paljon yrittäjiä he tunsivat – minulle tuli mahtava fiilis. Uusien ihmisten tapaaminen on mielestäni hienoa. Yritysten nimien takana olevat ihmiset konkretisoituivat olemaan tavallisia ihmisiä, joilla on ihailtava palo omaa tekemistään kohtaan. Useilla yrityksillä oli yhteistyötä ja se luo mielestäni hienoa yhteishenkeä. Innostuneilla ja motivoituneilla ihmisillä on maailmassa rajattomat mahdollisuudet tehdä ihan mitä vain!

Missä siis oletkin, ole siellä täydellisesti!

<3 Iida

perjantai 14. lokakuuta 2016

Perjantain inspiraatiopiikki

Syksyn aikana on tapahtunut paljon. Luin tätä postausta aikaisemman tekstin ja tajusin, että sen julkaisemisesta on todellakin kulunut aikaa, ja että tässä välissä on tapahtunut aika paljon! Jostain syystä olen elänyt ajatellen, ettei ole tapahtunut mitään niin mullistavaa, josta olisi oikein mitään kirjoitettavaa. Toisaalta keksin parikin syytä, miksen ole ollut kovin aktiivinen blogin puolella. Yksi on se, että yritystoimintani tulille laittaminen vie hetken aikaa ja niin kauan, kunnes olen rekisteröinyt yritykseni nimen, en viitsi kirjoittaa aiheesta vielä mitään yksityiskohtaisempaa ja toinen syy on, että olen jännittänyt koulun loppuvaiheen asioita niin, että en ole kyennyt ajattelemaan mitään muuta.

Niin, ja onhan meillä tämäkin Jaffa-pallero arkea sulostuttamassa!

Tosiaan, tämän viikon maanantaina viimeinen tenttini meni läpi ja odottelen enää arvosanaa opinnäytetyöstä. Tämä tuntuu niin epätodelliselta, että en edes vielä uskalla hihkua. No, kyllä me vähän jo kippistettiin. Odotan silti ensi viikon perjantaihin, kun saan paperit käteen. Sitten kyllä kiljahdan riemusta!

Välillä joudun miettimään, olenko se todella minä, joka hoitaa näitä kaikkia elämääni liittyviä asioita. Olen niin tyyni ja rauhallinen ja minut tuntevat tietävät, että sellainen perusluonteeni ei ole. Olen varma ja luottavainen tähän kaikkeen. Alkusyksystä jännitti ajatus siitä, että tilillä on rahaa määrätyksi ajanjaksoksi ja sitten täytyisi saada yritystoiminta pyörimään niin, että liikevaihtoa syntyy ja palkkaa voi nostaa. Tiedostin, että jännittäminen ja etenkin pelko täytyy karkottaa tekemisen tieltä, jotta voin toimia täydellä teholla. Tällä hetkellä mieleeni tulee päivittäin päinvastaisia ajatuksia; luotan vahvasti asioiden menevän juuri oikein omalla painollaan. Olen saanut psyykattua itseni oikeanlaisille raiteille.


Olen vieraillut yritysneuvojalla, joka on lähettänyt myönteisen lausunnon TE-keskukseen, joka päättää sen perusteella, myönnetäänkö minulle starttiraha vai ei. Olen käynyt viimeisillä matematiikan tunneilla, kahdessa matematiikan tentissä, tehnyt kypsyysnäytteen, palauttanut opinnäytetyöni, tehnyt rahoituslaskelmia, hankkinut verkkosivulleni domainin ja yritykselle sähköpostiosoitteen... Olen jälleen kokenut sen, että asioiden hoitaminen on aina erilaista käytännössä kuin teoriassa. Vaikka olen opiskellut yrittäjyyteen suuntautuen, on minulle tullut - ei yllätyksenä, vaan muistutuksena - että asiat eivät ole niin nopeita, helppoja ja yksiselitteisiä hoitaa kuin ajattelisi. Tarvitaan liitteitä, tositteita, laskelmia, liiketoimintasuunnitelma ja kaikenlaista pientä näperrettävää, johon kuluu yllättävän paljon aikaa. Silti kaikki on ollut mielettömän mielenkiintoista. Aion kirjoittaa lähitulevaisuudessa yrityksen perustamiseen liittyvistä asioista yrityksen verkkosivuille, mutta odottelen vielä yrityksen nimen rekisteröimiseen saakka.

Päädyin naputtelemaan tätä postausta sen jälkeen, kun sain ihanan kommentin blogiteksteistäni. Ne lämmittävät aina yhtä paljon ja yleensä, kuten nytkin, ne puskevat aktivoitumaan. Kiitos siis tuosta kommentista. Kommentti sai aikaan ne tunteet, jotka usein motivoivat eniten. Innostukseni heräsi ja tajusin, miten helppoa yksin asioita hoitaessaan on uppoutua elämän suorittamiseen päivästä toiseen. Emmekä me ole täällä suorittamista varten. Päätin, että yritystoimintani alettua, ja miksei jo nytkin, aion suunnitella viikkoni niin, että ne sisältävät aina innostavia ja inspiroivia tekijöitä. Aion sopia lounastreffejä hyvää fiilistä levittävien ihmisten kanssa, käydä verkostoitumassa eri tilaisuuksissa ja ympäröidä itseni positiivisella energialla valiten ympärilleni ihmisiä, jotka lisäävät hyvinvointiani.

Pus, ihanaa viikonloppua!
Tähän loppuun liitän videon, jonka katsoin ensimmäisen kerran kesällä ja uudestaan tällä viikolla. Video saa aikaan sisälläni sellaisen pakahtumisen tunteen, josta olen ennenkin puhunut. Sellaisen, että akkuni on ladattu yli rajojen. Sellaisen, että voisin itkeä ja nauraa yhtä aikaa. Sellaisen, että suustani pääsevät vain sanat "elämä on niin ihanaa". Katso video TÄSTÄ.

Eletään täysillä. Ihanaa perjantaita! 
<3 Iida