Muiden somepäivityksiä seuranneena näyttää, että vuosi 2016 on ollut todella monelle eteenpäin puskemisen, henkisen kasvun ja tulevaisuuden rakentamisen vuosi. Enemmän minulle on tullut vastaan päivityksiä ja postauksia, joissa viime vuosi on ollut ihmisille enemmän vaikea kuin helppo. En oikein osaa sanoa, mikä teema omaa vuottani parhaiten kuvaisi, mutta en sanoisi sen olleen erityisen vaikea. Kohdallani se on ollut pääosin sellaista pientä näpertämistä elämän eri osa-alueiden kanssa, vaikka isojakin asioita on tapahtunut.
Tuntuu kuin viime vuodenvaihteesta olisi ikuisuus aikaa. Olimme Australiassa, kun vuosi vaihtui ja kun nyt mietin asiaa, se oli jollakin tapaa startti ja herätys uuteen vuoteen. Meidän matka kasvatti, sillä emme selvinneet kaikesta helpoimman kautta. Alkuvuonna 2016 yritin kovasti löytää sisäistä tasapainoa, mutta etsin sitä vääristä paikoista. Tajusin, etten varsinaisesti halua löytää mitään, vaan päästää irti. Halusin irti pyrkimyksestä tavoitella jotakin optimaalista hyvää oloa. Toukokuussa aloin kiinnittämään enemmän huomiota ravintoon – en niinkään siihen, paljonko syön ja mitä syön, vaan siihen miltä syömiseni minusta tuntuu. Mitä kaipaan enemmän/vähemmän ja mikä luo hyvää oloa. Saman tein urheilun kanssa. Irtisanoin salijäsenyyteni keväällä ja päätin kesän ajan liikkua tavalla, joka tuntui minusta mieluisimmalta. Kehoni ei varmasti ole koskaan ollut niin tasapainoinen kuin tuon muutoksen jälkeen. Vapautin itseni kaikesta ja samaan aikaan löysin sen, mitä olin etsinyt.
Kesällä luin kirjoja itseni kehittämiseksi ja opettelin päästämään irti tietyistä reagointitavoista ja ajatusmalleista. Opin seisomaan vahvemmin omien mielipiteideni ja päätösteni takana, kun tajusin näinkin kliseisen asian: jokainen näkee maailman omien linssiensä läpi. Kenellekään kahdelle ihmiselle maailma ei näyttäydy samoin tavoin, emmekä voi olettaa, että kaikesta täytyisi olla samaa mieltä. Se, että toinen on eri mieltä, ei tarkoita etteikö itse voisi silti olla sitä mieltä kuin on. Olen oppinut, että muita miellyttämällä tai venyttämällä omia rajojaan, ei loppupeleissä palvele ketään. Elämästä tulee monin tavoin helpompaa, kun tajuaa että on parasta olla rohkeasti oma itsensä. Seistä sanojensa ja tekojensa takana turhia selittelemättä ja hyväksymällä itsensä – kaikkine virheineen.
Viime vuonna jouduin luopumaan monista suunnitelmista, joita kuvittelin vuoden aikana tekeväni. Kuitenkaan ilman luopumisia en olisi tässä tilanteessa, jossa nyt olen. Luopuminen tuo aina tilalle jotakin lisää ja olen kiitollinen kaikesta, mitä olen saanut. Suurin aarre lienee ihana Cockerspanieli Jaffa, joka muutti meille elokuun lopulla.
Oikeastaan tajusin vasta vuoden 2016 loppumetreillä, että olen päästellyt menemään kuin höyryveturi. Firman perustaminen oli ehkä vuoden jännittävin asia ja joululomalla Etelä-Pohjanmaalla tajusin, että olin sittenkin aika väsynyt kaikesta. Kaikki tämä eteenpäin puskeminen ja uuden rakentaminen olikin ollut aika uuvuttavaa. Tajusin sen kunnolla vasta, kun pääsin hengähtämään.
Ensimmäistä kertaa elämässäni olen näin iloinen uuden vuoden aloittamisesta. Siitä, että edessä on kirkas, uusi, mahdollisuuksientäyteinen vuosi. Vaikka vuosi 2016 oli hyvä vuosi, oli se aikamoista tunteiden kanssa tasapainottelemista, uuden omaksumista, asioiden loppuunsaattamista ja perusteiden rakentamista vuodelle 2017. Kiitos siis vuodelle 2016, joka mahdollistaa sivun kääntämisen uuteen vuoteen. Vuosi 2017 tulee olemaan täynnä kaikkea mahtavaa, sen tiedän jo nyt!
Loistavaa uutta vuotta 2017!
<3 Iida
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti