2/2 Nettivalmennus: Treenaaminen

Muutama kuukausi takaperin olisin käyttäytynyt salilla aivan toisin kuin nyt. Olisin ollut hieman epävarma, onko tekemäni treeni tarpeeksi tehokasta ja kehtaanko tehdä ehkä vähän tyhmältä näyttävää liikettä, jos en suoritakaan sitä täydellisen oikein. Ehkä olisin myös pohtinut, teenkö tarpeeksi toistoja ja mitä lihasryhmiä olisi järkevää treenata samana päivänä ja mitä seuraavalla kerralla. Olen tässäkin asiassa kaikkimullehetinyt-ihminen ja toivoin saavani kaikki paikat kerralla kipeiksi, koska muuten kuvittelin, etten tehnyt tarpeeksi tehokasta työtä. Tuolloin treenaaminen ei ollut yhtä määrätietoista kuin nyt ja koin, etten saanut salitreenistä sitä hyötyä irti, mitä toivoin.

Joskus kotitreenikin on paikallaan.

Latausjuoma, treenijuoma ja palautusjuoma.

Nyt treeniohjelmaa yhdeksän viikkoa puurtaneena voin sanoa, että sekä itsevarmuus että tulokset ovat paljon paremmat kuin aiemmin. Tiedän, mitä menen tekemään ja uudetkin liikkeet valmiiksi tsekanneena osaan tehdä liikkeet oikein enkä arastele tehdä edes niitä hölmöimpiä liikkeitä. Enää en välitä muiden katseista, kun teen liikettä, josta joskus ajattelin, että onpa noloa. Itseä vartenhan tätä tehdään, eikä urheillessa tarvitse hienostella. Lähes kaikissa kolmessa treeniohjelmassa treenin on saanut tehtyä yhtä nopeasti venyttelyiden kanssa, treeniin on mennyt keskimäärin aikaa noin vähän alle tunti. Tämä sopii minulle paremmin kuin hyvin, sillä kärsivällisyyteni ei riittäisi tekemään treeniä pitkään ja hartaasti.

En ollut ajatellut treeniohjelmaani aloittaessa, että olisin lihava tai isokokoinen, mutta tiesin että ylimääräistä oli ja halusin sen pois. Tunsin tuolloin myös oloni väsyneemmäksi kuin aikoina, jolloin treenasin säännöllisemmin. Halusin näyttää paremmalta, tuntea sisäisesti oloni vahvaksi ja timmiksi lihasten vahvistuessa. 

Huhtikuun alussa.

Harvoin kukaan puhuu varsinaisesti lihaksista. Kaikki, jotka lajia harrastavat kehittävät lihaksistoaan, vaikka yleensä näkökulmaksi esimerkiksi blogeissa otetaan aika usein hyvinvointi, ruokavalio tai se, miten treenataan. Lihakset onkin monesti juuri se tekijä, joka jakaa mielipiteitä tästä harrastuksesta. Osa ei pidä kauniina naisia, joilla on tietyn kokorajan ylittävät lihakset, mutta olettaisin, että treenaavat nauttivat huomatessaan, miten lihakset kehittyvät. Voin rehellisesti sanoa, että peiliin katsoessani olen tyytyväinen siihen, mitä näen. Fyysisen kehityksen huomaa kyllä kunnon kasvamisesta mutta myös lihasten kehityksestä. Monesti ihmisten puheista ja reaktioista kuulee sen, miten he pelkäävät lihasten ikään kuin räjähdysmäisesti kasvavat yhden yön aikana, kun monet sanovat, että älä sitten hanki liian isoja lihaksia... Rasva palaa ensin päältä ja vähitellen lihakset uskaltautuvat näkyviin, mutta ei se tarkoita että salilla käyvästä ihmisestä tulee automaattisesti lihaskimppu.

Henkilökohtaisesti mielestäni tietynlainen jäntevyys ja lihasten piirtyminen on vain hyväkuntoisen ihmisen merkki. Menee minullakin jossakin raja sille, mikä on kaunista ja mikä ei, mutta sellainen raja ei vielä kovin lähellä näy. Salilla esimerkiksi käsiä treenatessa on hieno nähdä, miten olkapäissä alkaa näkyä pieniä lihaksia, joita ennen ei ole nähnytkään. Olkapäät piirtyvät yhä nätimmin ja hauiskin tulee esiin, kun tasapaksuisuus alkaa muuttua rasvan karistessa luoden urheilullisen näköiset kädet. Sellaisesta näystä saa mielihyvää, koska tietää että on saanut melko suuren työn vaativia muutoksia kropassa aikaan. Kukapa ei olisi iloinen huomatessaan, että on onnistunut jossakin, mitä on tavoitellut? Luulen, että vähemmän minä treenatessa varsinaisesti kokoa kasvan kuin mitä syömällä kasvaisin. Se mielestäni onkin huvittavaa, että ihmiset huolestuvat ettei treenaava ihminen vain kasva liian suureksi, kun suuremmaksi voisi kasvaa laittamalla suuhun kaikennäköistä. Tuleehan sitä kavennuttua melkoisesti joka puolelta ennen kuin ne lihakset varsinaisesti alkavat näkyä. 

Kehonkoostumusmittaukset ovat erittäin konkreettinen tapa nähdä oma kehitys. Kävin syyskuussa mittauksessa ja toisen kerran nyt keväällä 2015. Vaikka olin juuri syönyt kaksi antibioottikuuria ja meneillään oli kortisonikuuri sairastelujen vuoksi, oli lihasmassaa tullut 400 grammaa lisää. Tulokset tuolloin valehtelivat hieman lääkkeiden ja sairastelun takia, mutta kesällä on tulossa uusi mittaus, jonka tuloksia odotan enemmän. Nyt sairastelu ei ole katkaissut treenejä ja tulokset ovat varmasti parempia.

On ihanaa tuntea olevansa vahva ja huomata arkiaskareissa, miten tekee jonkun tietyn liikkeen täysin lihasten voimin. Kyykystä nouseminen tuntuu niin helpolta, vaikkei se koskaan ole mitään ongelmia aiheuttanut, mutta nyt tuntuu kuin ponkaisisi ylös kuin kenguru. Venytellessä tai muuten jalkoja tai käsiä tunnustellessa tuntee vahvan lihaksen yhä helpommin. On ihanaa tuntea itsensä hyvinvoivaksi ja energiseksi ja tietää, että kropan muokkaaminen ei vaadi muuta kuin säännöllisyyttä, riittäävää syömistä ja kovaa treenaamista. Jokainen pystyy siihen.

Katsoessani kuvia, joita otin ennen treeniohjelman alkua ja kuvia ohjemien edetessä, voin huomata suuria eroja. Parhaiten erot huomaa itse tuntemalla ne kehossa, mutta monet näkyvät myös kuvissa. Huomasin keväällä istuessani espanjan tunnilla, että laittaessani toisen käteni reisieni väliin (istun joskus näin :D) hämmästyin, kun oli niin väljää. Reiteni olivat kaventuneet ja tämä oli ehkä ensimmäinen konkreettinen muutos, jonka huomasin. Toinen asia, josta kuulin myös eräältä kaveriltani oli, että kasvoni olivat kaventuneet. Tuollaista eroa ei ole helppo huomata, mutta käsitykseni vahvistui, kun joku toinenkin siitä mainitsi. Turvotus oli poissa.

Takapuoli on saanut melko paljon nostetta ja kasvanutkin yllättävän paljon. Tuntuu ehkä hölmöltä puhua takapuolesta, olisihan helpompaa postata kuva Instagramiin, mutta jotenkin se ei tunnu minulle oikealta. Helpompaa se olisi siksi, ettei tarvitsisi kertoa omista tuntemuksista tai takapuolen kehityksestä, kun kuva puhuisi kehityksen puolesta. Ohjemien alkaessa takapuoli oli ehkä se ensimmäinen tai toinen asia, jonka toivoin kehittyvän. Toinen niistä oli sisäreidet. Takapuoli voi olla pyöreä ja iso kahdesta syystä, ja minä halusin sen olevan pyöreä siksi, että se on lihaksikas ja vahva. Mietinkin usein, miltä kisaavien ihmisten pakaroissa oikeasti tuntuu. He poseeraavat selin tuomaristoon ja yleisöön samalla jännittäen pakaransa. Jos lihaksia ei hirveästi ole, ei saa jännitettä lihaksiin, vaikka miten yrittäisi. Itseäni miellyttävistä muutoksista yksi on juuri se, että pepusta on tullut melkoisen rautaisa. Nyt tiedän, miltä tuntuu jännittää kunnolla pakaralihakset.

Kolme ohjelmaa sisältänyt treeni oli sisällöllisesti kaiken kaikkiaan mahtava ja tuloksia syntyi aluksi melko rytinällä ja loppuvaiheessa vähän hitaammin. Vaikkakin nyt on hieman hitaampaa saada tuloksia, tai sanotaanko että tulokset vaativat enemmän töitä, aerobista harjoittelua ja täsmäliikkeitä, tämä viimeinen ohjelma on mielestäni ihan huippu! Joskus tuntuu, ettei kehitystä tapahdu, mutta ladatessa edelliskertaa enemmän painoja laitteeseen, tajuaa olleensa väärässä. Energiaa on vaikka muille jakaa ja mielihyvää lisää tulosten tunteminen kehossa sekä niiden näkeminen peilistä katsoessa. Yleensä päivästä odottaa sitä hetkeä, kun pääsee salille ja sinne lähteminen on helppoa, mutta on myös päiviä, jolloin täytyy piiskata itsensä liikkeelle. Näinä vaikeampina päivinä palkinto on ajallisesti tunnin päässä. Tunnin treenin jälkeen olo on aivan toinen ja itseä saa jälleen kerran kiittää siitä, että raahautui salille.

En voi mitään muuta kuin suositella kaikille säännöllistä liikuntaa varsinkin nyt, kun aurinkoiset säät alkavat vähitellen suvaita näyttäytyä täällä kylmässä Suomen kesässä. Kauniina päivänä on vaikeaa keksiä tekosyitä, miksi ei lähtisi lenkille. Monilla lenkkipoluilla on myös ulkolaitteita, joissa voi tehdä päivän treenin ja samalla nauttia ulkoilmasta. Ei ole siis syytä, miksi kannattaisi jäädä kotiin neljän seinän sisälle. ;)

Ylös, ulos ja nauttimaan treeneistä! :)

<3 Iida